Paikallishistoriallisia kohteita ulkoilureitin
varressa Kerkonjoensuun alueella
1. Kirkkopolku
Mesäpolkujen luonteesta kirjoitti Juhani Aho v. 1899 novellissa
Metsäpolku: "Se koettaa aina saada kovaa maata jalkasi alle, hakee
harjuja ja välttelee veteliä ja likaisia paikkoja. Se on se,
metsäpolku, joka on keksinyt sananlaskun: parempi virsta väärään kuin
vaaksa vaaraan. . . Se ei rakasta yksitoikkoisia maita ja välttää
ikäviä seutuja minkä voi. Jos vain suinkin sopii, pistä se katsomaan
lehtoja, nittyjä, latoja ja lampia. Jos on kaski tai pelto metsässä,
niitä se tervehtää. Jos on lähde, sen kautta se kulkee."
Ulkoilureitti kulkee Liimattalan harjun kangasmetsissä tiettävästi
vanhaa kirkkoväen käyttämää reittiä pitkin. Pohjoisesta Kiesimän
järveltä Rautalammin kirkonkylälle ulottuu pitkä ja leveä harju
laajoine tasaisine hiekkakankaineen alavamman ja suoperäisen maaston
keskellä. Harju on tarjonnut luonnollisen kulkureitin sivukyliltä
kirkolle vuosisatojen ajan. Idempänä oleva Vesannontie rakennettiin
vasta 1800-luvun puolivälin paikkeilla.
Harjut ovat geomorfologisesti mielenkiintoisia retkikohteita, jos
haluaa rajatulla alueella oppia erottamaan ympäristöstä viimeisimmän
jäätiköitymisen ja eritoten sen sulamiskauden muovaamia
kerrostumatyyppejä, maapinnan muotoja. Varsinaisen harjun
(sulavesivirtojen kerrostama sora- ja hiekkakasauma sulavesirailon tai
-tunnelin pohjalla tai suulla) ohella Liimattalan harjualueella on useita
suppia (maa-ainekseen hautautuneiden jäälohkareiden jälkeen jättämiä
jyrkkärinteisiä kuoppia, joista osa on lampina) ja kamekumpuja ( kasauma
sulavan jään pinnalle syntyneissä railoissa ja onkaloissa, joka jään
sulettua on sortunut reunoiltaan ja muodostaa yleensä kekomaisen kummun).
Geomorfologinen
kartta
|
