Sonkarin ja Tiitilänkylän yleistiedot

Sijainti

Pohjoissavolaisen Vesannon kunnan kylät Sonkari ja Tiitilänkylä ovat haja-asutusalueen maalaiskyliä. Lähimmät palvelukeskukset ovat Vesannon kirkonkylä ja Kerkonkoski. Sonkarin kylä on samannimisen rekisterikylän eteläisin kylä. Tiitilänkylä sijaitsee Juurikkaniemen rekisterikylän alueella ja on rekisterikylän kolmanneksen kansanomaisempi nimitys, joka vakiintui Tiitilänkylän koulupiirin perustamisen yhteydessä.

Sonkarin kylä rajautuu etelässä Sonkari-nimiseen järveen, idässä Vesantojärveen ja Patoveteen, lännessä laajaan suoalueeseen ja pohjoisessa Asin jokeen. Tiitilänkylä rajautuu etelässä Rautalammin rajaan, idässä Niiniveteen, lännessä Vesantojärveen ja pohjoisessa Vesamäkeen ja Niinivedenrantaan.

Vesannon kirkonkylälle, kunnan hallinnolliseen ja kaupalliseen keskukseen on matkaa 10 km. Lähin kaupunki ja rautatieyhteydet ovat Suonenjoella 40 km päässä. Kuopioon on matkaa 90 km. Jyväskylään on matkaa 130 km.

Vesistö

Kaikki järvet ja lammet kuuluvat Rautalammin reittiin, jonka vedet kokonaisuudessaan on komiteanmietinnössä vuodelta 1977 määritelty kansainvälisesti merkittäväksi vesistöksi kirkkaiden ja hyväkuntoisten järvien ansiosta.

Vesantojärvi on yhteydessä Sonkariin Päähisen, Lammareen, Kutemaisen ja Patoveden kautta, jotka yhdessä muodostavat 4,5 km:n pituisen, kapean vesistönosan.

Sonkarin eteläpuolella sijaitsevasta Riitunlammesta vedet purkautuvat Riitunvirran kautta Kiesimään ja edelleen Kerkonkosken kautta Niiniveteen. Kerkonkosken ja Kiesimän kanavat mahdollistavat pääsyn Kiesimältä sekä Niinivedelle että Pohjois-Konnevedelle.

Huomattava osa Sonkaria on selkävettä. Suurin saari on Elosaari. Vedenlaadultaan Sonkari on melko kirkasvetinen, ja ravinnepitoisuudet ovat jokseenkin alhaiset Vesistöjen laatuluokituksessa 1980-luvun puolivälissä Sonkari on todettu sekä yleis- että virkistyskäytöltään erinomaiseksi (I) (luokitus: I erinomainen... V huono).

Sonkaria on laskettu v. 1936. Tuolloin ruopattiin Riitunvirta syvemmäksi väyläksi Kiesimän ja Sonkarin välillä. Samalla ruopattiin myös väylä Vesantojärvestä Sonkariin. Väylänparannustöitä tehtiin esim. Jokelan joessa, Vesantojärven kapeikossa ja Ukkolanvirrassa.

Sonkarin ja Niiniveden matalissa lahdissa ja paikoin saarten rannoilla on runsasta vesikasvillisuutta. Erikoisesti Koivulahti ja vesikapeikon pienet lahdelmat ovat umpeutumassa. Tiitilänkylällä on reheviä runsaan vesikasvillisuuden valtaamia laskettuja pikkulampia.

Niinivesi on kirkasvetinen jokseenkin karu järvi. Järvi on todettu sekä yleis- että virkistyskäyttöön erinomaiseksi (I) (luokitus I erinomainen … V huono). Niinivesi on tyypillinen mannerjään kulkusuunnan mukaisesti muotoutunut järvi. Se on yhteydessä Iisveteen Säynätsalmen, Vaajavirran ja Putaansalmen kautta. Niinivesi laskee Nokisenkosken kautta Miekkaveteen. Pohjois-Niinivesi on Hiidenvuoren edustalla olevan saariston jälkeen avointa selkävettä. Rannat ovat suorat koska kallioperän suuntautuneisuus on alueella järvialtaan tavoin luoteesta kaakkoon.

Hyvä järvinäkymiä tarjoavat muutamat näköalapaikoiksi sopivat mäet. Pohjois-Niiniveden rantamäet ja kalliot ovat enimmäkseen matalia. Korkeimmat mäet ovat Mustikkavuori (150 m) ja Hiidenvuori (145 m). Mäillä on kuitenkin merkitystä vesimaisemassa. Sonkarin kylällä korkeimmat mäet ovat Vesantojärven rantamilla kuten Haavikkovuori (140 m), Vesamäki (180 m), mutta järvelle näkyy hyvin myös Pentinkalliolta (n. 132 m), Syvälahdenkalliolta (130 m) ja Kangasvuorelta (120 m). Lähiseudun korkein mäki on Sonkarinpohjan takana näkyvä Paukkulanmäki (192 m).

Tieverkko

Tiitilänkylän keskus sijaitsee maanteiden risteyksessä. Asutus on hajallaan paikallis- ja yksityisteiden varsilla tai pistoteiden päässä. Kylän liikenneväylinä ovat maantiet 545 (Suonenjoki-Vesanto) sekä paikallistie Kempinniementie 16046 sekä yksityiset tiet.

Sonkarin kylän asutus ja laajimmat viljelykset sijaitsevat paikallistien eli Sonkarintien 16047, 16045 varressa. Lisäksi on yksityisteitä.

Asukkaat ja elinkeinorakenne

Vesannolla on  2 865 asukasta (1999).  Tiitilänkylällä ja Sonkarin kylällä asukkaita on yli 300..

Vesannolla on noin 200 toimivaa tilaa (v. 2000). Marjanviljelyn osuus Vesannolla on keskimäärin 25 %, kun se Sisä-Savossa on noin 15 %. Maitotilojen osuus toimivista tiloista on noin 32 % . Maatilojen keskipeltoala on 19 ha ja metsäpinta-ala keskimäärin 40 ha. Toimivien tilojen viljelystä peltoalasta keskimäärin 2 ha on vuokrattua peltoa.

Sonkarin ja Tiitilänkylän alueella maatalous on pitkään ollut erikoistunutta. Maitotiloja on enää kolme ja toimeentulo saadaan pitkälti metsätaloudesta Usealla tilalla on marjanviljelyä (mustaviinimarja, vadelma, mansikka, mesimarja), hunajatuotantoa on yhdellä tilalla ja koristepajuviljelyä yhdellä. Matkailu voimistaa merkitystään sivuelinkeinona. Kylällä on myös yksi puutarha-alalla toimiva tila. Myyntituotantoa on leipomotuotteiden osalta kahdella tilalla. Kylällä on myös pienteollisuusyritys, joka valmistaa linnunpönttöjä.

Kaavat, suunnitelmat ja aiemmat selvitykset

Maaseudun kulttuuriympäristön hoitoa voidaan ohjata ja säädellä kaavoituksella, rakennusluvilla ja kunnan rakennusjärjestyksellä.

Alla on esitelty kaavat, suunnitelmat ja selvitykset, jotka vaikuttavat ja ohjaavat alueiden käyttöä myös Sonkarilla ja Tiitilänkylällä.

Pohjois-Savon jokaisesta kunnasta on tehty ns. kuntakortti. Se on vuosittain päivitettävä luettelo kunnan rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön suojelukohteista. Toteuttajana on Pohjois-Savon ympäristökeskus ja kunnat.

Vesannon kunnan kuntakortti.

Maankäytön suunnitelmat, kaavoitus ja rakennus- ja kulttuuriympäristön suojelu

Kulttuuriympäristö- ja rakennussuojelua toteutetaan normaalisti rakennuslain suomin mahdollisuuksin kaavoissa. Kaavat sisältävät tavoitteita ja määräyksiä alueen rakennusperinnön ja kulttuuriympäristöjen säilyttämisestä ja kehittämisestä.

Asemakaavat:

Taajama-alueilla laaditaan asemakaava riippumatta kuntamuodosta. Aikaisempien rakennus- ja rantakaavojen sijaan kaikista yksityiskohtaisista kaavoista käytetään nimitystä asemakaava. Asemakaava tehdään kaava-alueen käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten.

Sonkari ja Tiitilänkylä ovat maaseutualueita, jonne ei ulotu uuden maakäyttö- ja rakennuslain mukainen detaljikaavoitus lukuun ottamatta ranta-asemakaavoja.

Rantakaavat:

• Sonkarin, Elosaaren ja Tiaisniemen rakennuskaava on vahvistettu Kuopion lääninhallituksessa v. 1993. Ei suojelukohteita.

Yleiskaavat:

Yleiskaava on kunnan yksityiskohtaisen kaavoituksen ja rakentamisen sekä muun maankäytön suunnittelemisen perusta. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet. Yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain tai osa-alueittain.

• Niiniveden rantaosayleiskaava on vahvistettu Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa 23.9.1999. 
  Tiitilänkylän alueelta ei ole rakennussuojelukohteita. 
  Luonnonarvoiltaan arvokkaaksi merkittyjä alueita on 8 kpl:
  -Tuliniemen ja Tervaharjun ympäristö on maisemaltaan arvokas.
  -Hirvilahti on kasvistoltaan ja eläimistöltään arvokas.
  - Nuottasaari, Talassaari, Nenäsaari, Hepoluoto ovat maisemaltaan ja eläimistöltään arvokas.
  -Mökkisaari on maisemaltaan ja eläimistöltään arvokas.
  -Myllylänlahti on kasvistoltaan ja Mustikkaharju maisemaltaan arvokas.
  -Hiidenniemi ja sen edustalla sijaitsevat saaret ovat maisemaltaan, eläimistöltään ja kasvistoltaan arvokkaita.
  -Matolan edustalla Niiniveden länsirannalla sijaitsevan yhteismetsäalueen ranta-alue on kasvistoltaan arvokasta.
  -Venevalkaman eteläpuolella on geologialtaan arvokas alue
• Vireillä on Sonkarin ja Vesantojärven rantaosayleiskaava. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä v.  2000.   
• Pohjois-Konneveden rantayleiskaavan laatiminen  vireillä.

Seutukaavat:

Vanhan rakennuslain mukaan seutukaava oli yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, joka on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa kuntakohtaisia kaavoja tai yksityiskohtaisia kaavoja. Seutukaavassa varataan alueet eri toimintojen kehittämiselle pitkällä tähtäimellä. Seutukaava sisältää määräyksiä ja suosituksia mm. Kulttuurimaisema-alueiden, muinaisjäännösten ja rakennussuojelukohteiden suojelusta.

Sisä-Savon aluetta koskevat seuraavat seutukaavat: 
Pohjois-Savon seutukaava 1. Sisäasiainministeriö vahvistanut 15.2.1980. 
Pohjois-Savon seutukaava 2. Ymparistöministeriö (YM) vahvistanut 24.5.1985. Pohjois-Savon seutukaava 3. YM vahvistanut 16.6.1989.

Sisä-Savon seutukaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 21.6.2000. Kaava kumoaa edelliset seutukaavat.

Suojelukohteet Sonkarin ja Tiitilänkylän alueella:

• Joensuu; kivikautinen asuinpaikka
• Luntiainen; kivikautinen asuinpaikka
• Palvanniemi, Lapinraunio
• Vihtajärvi, kivikautinen asuinpaikka
• Vanhala; rakennussuojelukohde
• Mattila; rakennussuojelukohde

Rakennusjärjestys

Rakennusjärjestyksen kautta kunta antaa paikallisista oloista johtuvia tarkempia määräyksiä, jotka voivat koskea joko koko kuntaa tai sen osaa.

Sonkarilla ja Tiitilänkylällä on voimassa Vesannon kunnan uusittu rakennusjärjestys, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt v. 1996. Rakennusjärjestyksessä annetaan mm. määräyksiä rakennuspaikan rantaviivan vähimmäispituudesta sekä rakennuksen etäisyydestä rantaviivasta.

Vuoden 2000 alussa voimaan astunut maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää rakennusjärjestyksen ajantasaistamista.

Rakennusten, rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventoinnit ja suojelu

Vesannolla ei ole rakennussuojelulain nojalla suojeltuja rakennuksia.

Inventoinnit selvittävät rakennetun ympäristön tilaa ja siihen liittyviä kulttuuri- ym. arvoja. Inventoinnit ovat myös kaavoituksen tausta-aineistoa.

Vesannon kunnan rakennusperinnön inventointi on tehty v. 1995-96. Inventointikohteita on seuraavasti: 
- taajama-alueella 19 kpl
 - haja-asutusalueella 101 kpl 
- alueinventointeja 9 kpl 
Kyläpoluilla -projektin aikana inventointia täydennettiin Sonkarilla ja Tiitilänkylällä yhdeksällä (9) rakennusinventointikohteella. Ks. Rakennusperintö

Pohjois-Savon perinnemaisemainventointeja on tehty vuosina 1992-1997. Inventointiraportti julkaistiin v. 2000. Vesannolta on inventoinnissa mukana kaksi kohdetta. Kyläpoluilla -projektin aikana inventointia täydennettiin. Inventointiin otettiin mukaan perinnebiotooppien lisäksi pienympäristöjä, jotka eivät alueen käytön osalta täytä kaikkia perinnebiotoopeille asetettuja kriteereitä, mutta jotka ovat syntyneet perinteisten maankäyttötapojen myötä ja ovat edelleen laidunkäytössä. Uusia kohteita on 10 kpl. 
Ks. Perinnemaisemat

Ympäristöministeriön maisematyöryhmän mietintö "Arvokkaat maisema-alueet" julkaistiin v. 1992. Siinä kuvataan arvokkaita maisemakokonaisuuksia ja maisemanähtävyyksiä sekä perinnemaisemia. Vesannolta ei ole kohteita mukana.

Maisema-aluetyöryhmän mietinnössä on koko maa jaettu yhtenäisin perustein maisemamaakuntiin. Vesanto kuuluu Keski-Suomen järviseutuun.


Museoviraston ja ympäristöministeriön "Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" -selvityksessä (1993) Vesannolta nimetään kaksi kohdetta:

• Vesannon kirkko
• Sonkarin kylä (erityisesti Vanhalan ja Mattilan kulttuuriympäristökokonaisuus).

Luonnonsuojeluohjelmat ja muut luonnontieteellisesti arvokkaat alueet

Sonkarilla tai Tiitilänkylällä ei ole lain nojalla rauhoitettuja luonnonsuojelualueita eikä valtioneuvoston periaatepäätöksillään vahvistamiin luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Myöskään lintu- ja elinympäristödirektiivien tarkoittamien erityissuojelualueiden muodostamaan suojeluverkkoon Natura 2000:een ei sisälly kohteita kyliltä.

Sonkarilla on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä:

• Sonkarin Pentinmäki. Kaksi kelomäntyä (kalasääsken pesäpuita). Rauhoitettu v. 1959.
• Sonkari, Tiitilänkylän koulun tontti. Kookas mänty. Rauhoitettu v. 1992.
• Juurikkaniemi, Markkala. Kultakuusi. Rauhoitettu v. 1977  
• Sonkari, Uudismäki.Kookas raita (lahonnut). Rauhoitettu 1980

Rautalammin reittiä on esitetty erityissuojelukohteeksi ns. suojeluvesityöryhmän mietinnössä (Komiteanmietintö 1977) ja vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietinnössä (Työryhmän mietintö 1992).

Ympäristöohjelma

Vuonna 1998 valmistui Vesannon kunnan ympäristöohjelman luonnos. Ohjelmassa on koottu yhteen kunnan omat, kuntalaisten, järjestöjen ja eri viranomaisten ympäristöaloitteet. Ympäristöohjelma on osanen maailmanlaajuista Agenda 21 -prosessia, ns. paikallisagenda. Ohjelma on luettavissa kunnassa ja kunnan kotisivulla. 

Luonto- ja maisemaselvitykset

Inventoinnin mukaan biologisesti/ekologisesti mielenkiintoisia kohteita olivat mm alla luetellut:

• Haudankaarteen ja Lapinsaaren vanha ja luonnontilainen metsä.
• Katiskasalmi-Lammere-Päähinen. Louhikkoinen niemenkärki, jossa vanhempaa männikköä. Paikoin lehtomaista kangasta rannoilla. Päähisen saari. Lahtela-Rajaniemi.
• Koivulampi ja Koivulahti ovat paikallisesti merkittäviä lintuvesiä. Koivuniemessä myös edustavia tervaleppävaltaisia lehtipuumetsiköitä.
• Kortelahti on luhtainen lahti pikkuluotoineen. Vesilintujen suosima.
• Kukkokallio on Vesentojärven itärannan harvoja jyrkkäpiirteisiä kallioita. Kalliossa on halkeaman tuloksena syntynyt, irtolohkareiden parista kohden kattama avoluola.
• Ukkolan ranta Sonkarilla on perinnemaisematyyppinen.
• Vehkajärvellä Vehkalan kohdalla karjan laiduntamaa perinnemaisematyyppistä rantaa.
• Vesantojärvellä Levän kohdalla karjan laiduntamaa perinnemaisematyyppistä rantaa.

Geologinen Tutkimuskeskus teki maaperäkartoituksen alueelta vuonna 1998. Maaperäkarttaan voi tutustua kunnantoimistossa.

Inventoinnin mukaan biologisesti/ekologisesti mielenkiintoisia kohteita olivat mm alla luetellut:

• Myllylänlahti - Mustikkaharju, runsasta vesikasvillisuutta, harjumainen mäki.
• Mökkisaari on luhtaisten saraikkojen ja ruoikkojen ympäröimä pikkusaari.
• Tuliniemi ja Tervaharju ovat vanhoine petäjineen ja harjumänniköineen maisemallisesti arvokas rantamiljöö. 
• Nuottasaari - Talassaari - Nenäsaari - Hepoluoto ovat pieniä saaria joihin liittyy ruoikko- ja saraikkopyöräkkeitä. Saaret ovat vesilintujen suosimia.
• Hirvilahden ranta on rantakasvillisuudeltaan monipuolinen. Lahti on vesilintujen suosima.
• Matola I. Alueella on vanhoja, hyvin säilyneitä rantapalteita seitsemänä rinnakkaisena kumpuilevana vallina.
• Matola II. Yhteismetsäalueella on tuoreen kankaan vanhaa kuusikkoa.
• Hiidensaari - Pikonsaari lähiluotoineen. Noin 145 m korkeuteen kohoava Hiidenvuori hallitsee laajalti maisemaa ja tunnetaan näköalapaikkana. Vuorelle johtaa polku pohjoisrannasta. Pikonsaari on osa keskisen Niiniveden maisemia rikastuttavaa saaristoa.

Tiitilänkylä-Sonkarin kyläsuunnitelma 1992

Harrastus- ja järjestötoimintaa ylläpitävät kylillä mm. Tiitilänkylä-Sonkarin kylätoimikunta, kalustuskunnat, erämiehet.

Kyläsuunnitelmassa kyläläiset pitivät oman kylänsä vahvuuksina väljyyttä (haja-asutuskylä), väestön koulutustasoa, yhteistyöhalukkuutta, marjanviljelyä, metsiä, puhdasta luontoa ja vesistöjä. Heikkoina puolina pidettiin väen vähenemistä (n. 250 henkeä), vinoutunutta ikärakennetta, nuorten yrittäjien vähyyttä, syrjäistä sijaintia, kylien tuntemattomuutta ja elinkeinorakenteen yksipuolisuutta.

Tavoitteeksi asetettiin nykyisen väestömäärän säilyttäminen ja palveluista huolehtiminen. Kylät olisi saatava tunnetuksi muualla asuvien piirissä.

Kyläsuunnitelmaan (s. 9) oli kirjattu toivomus siitä, että kylätoimikunta paneutuu myös maisemanhoidollisiin kysymyksiin kylillä.

Vireillä olevat hankkeet v. 2000

Kyläpuhuri, Sisä-Savon Pomo ry:n kylienkehittämishanke: Sonkarin ja Tiitilänkylän kyläsuunnitelmaa päivitys. 

Paju 2000: Workshop Sonkarin Syvälahden tilalla syyskesälllä 2000. 

Pajukylä -hanke: koripajuviljelyn koetila Sonkarin Syvälahdessa.

Luontomatkailuhanke: Kylän yrittäjät olivat mukana Rautalammin luontomatkailuhankkeessa, joka päättyi v. 2000 keväällä. Elämys- ja majoituspalveluja tarjoavat yritykset verkottuivat vaellus -teeman alla muiden sisäsavolaisten yrittäjien kanssa ja hankkeen yhtenä tuloksena oli luontomatkailuesite.

Kyläpoluilla, Sisä-Savon seutuyhtymän ja Pohjois-Svon ympäristökeskuksen kylien kehittämishanke: päättyi v. 2000. Tuloksena kylille kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma ja retkeilypolku.

Kartat

Kerkonkosken alueelta (3224 06 ja 09 )on v. 2000 julkaistu uusi maastokartta (ent. peruskartta) mittakaavassa 1:20 000 (myös numeerisena). Maanmittauslaitos.

Vanhat kartat

Rautalambi sockens Medlersta Del, 1750-51. Kansallisarkisto. 
Isojakokartat 1780-luku, 1:8000, Sonkari, Juurikkaniemi. Kuopion maamittauslaitos.
Pitäjänkartta v. 1842-44, 1:20 000, 3224 08. Kansallisarkisto. 
Suomen taloudellinen kartta 1944, 1:100 000, 3224. Maanmittaushallitus. Uudenmaan maamittauslaitoksen arkisto. 
Kuopion läänin kartta, 1950, 1:400 000. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 
Peruskartat 1:20 000, 3224 06 ja 09. Maanmittaushallituksen karttapaino 1973.
Peruskartan 1:20 000, 3224 06 ja 09. päälle painatus päivitystiedoin, Maanmittaushallituksen karttapaino 1987. 

Kirjallisuutta: 

Komiteanmietintö, 1977. Erityistä suojelua vaativat vedet. - Komiteanmietintö 1977:49. 124 s. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. 
Kuopion alueen geomorfologinen kartta, 1999. - Karttula (lehti 3224). Geologinen tutkimuskeskus Kuopio. 
Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri, 1992. Rautalammin reitti - kansallisvesi, kehittämissuunnitelma. - Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A:108. Helsinki. Niiniveden luonto- ja maisemaselvitys. Jorma Knuutinen ja Raimo Pakarinen. 1994. Moniste. 
Suomen geologinen kartta 1991: Kallioperäkartta. - Karttula (lehti 3224). Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 
Suomen geologinen yleiskartta 1934: Maalajikartta. - Kuopio (lehti C 3). 
Suomen geologinen yleiskartta 1935: Vuorilajikartta. - Kuopio (lehti C 3).

• Etusivu
• Sisällysluettelo