Sonkarin ja Tiitilänkylän perinnemaisemat
RAPORTTI
Helena Rönkä 23.7.1999
PDF-kartan saat auki tästä.
Vesannon Sonkarin kylässä ja Tiitilänkylässä inventoitiin kymmenen maatilan perinnemaisemat Sisä-Savon seutuyhtymän ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimeksiannosta. Tutkimus liittyy 1.4.1999 käynnistyneeseen "Kyläpoluilla" -projektiin, jossa aluksi kartoitetaan kylien kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet - muun muassa perinnemaisemat, niiden hoitotarve ja hoitohalukkuus.
Kohteet valikoi alustavasti paikan päällä haastattelumatkalla kiertänyt projektin vetäjä Teija Ahola. Allekirjoittanut kiersi yhdeksällä etukäteen valitulla tilalla ja lisäksi yhdellä paikallisen asukkaan ehdottamalla autiotilalla 19.-20.7.1999.
Tutkimustulokset - yleiskuvaus alueesta, lajisto, alueen arvo, hoitotarve ja maanomistajien suhtautuminen perinnemaiseman hoitoon - ilmenevät inventointilomakkeista (8 kpl + karttakuva tiloista, joilla ei ollut lajistollista inventoitavaa). Perinnemaisemakohteiden inventointikortteja säilytetään Pohjois-Savon ympäristökeskuksen Alueiden käyttö ja luonnonsuojelu -yksikössä Kuopiossa.
Sää oli tutkimusaikana aurinkoinen ja keskikesän niittykasvillisuus edustavimmillaan. Kevätkasvillisuuden, pesimälinnuston ja osin päiväperhostenkin kannalta tutkimusajankohta oli myöhäinen, mutta parhaat alueet erottuivat silti joukosta ja tutkimuksia voidaan haluttaessa jatkaa seuraavana keväänä.
Taulukossa numero 1 yhteenvedossa inventoidut alueet on alustavasti arvotettu toisiinsa nähden. Tutkimuksen perusteella Ukkolan tila on maisemallisesti seudun ehdoton ykkönen ja maisemanhoitotuen arvoinen.
Maisemallisesti liki Ukkolan tilan veroisia, joskin pienempialaisia ja hieman heikompipuustoisia, ovat Levän ja Vehkalan tilojen rantalaidunmetsät. Näiden tilojen etuna Ukkolaan nähden on omatoimisen hoidon (laidunnuksen) jatkuvuus. Tosin rantalaidunnus ei käytännön syistä ole enää perinteisen kaltaista, vaan rantametsät toimivat lähinnä läpikulku- ja sääsuojametsinä karjan laiduntaessa kylvöpelloilla. Tällöin rantalaitumille kulkeutuu kylvöheinän, apilan ja peltorikkaruohojen siemeniä. Maanpinta on myös vaarassa rikkoutua mullokselle ylilaidunnuksen seurauksena.
Pitkään laidunnetut rantametsät erottuvat kuitenkin ympäristöstä alaosasta "läpinäkyvinä", katsojan silmää viehättävinä puistomaisina maisemametsinä. Ukkolan, Levän ja Vehkalan rantametsissä on runsaasti pökkelöitä ja kolopuita, joten alueilla esiintyy uhanalaisia ja taantuvia kolopesijöitä, mm. Levän tilalla naputteli ja kimitti pikkutikka koko inventoinnin ajan. Vehkalan tilan rantaniityllä lepäili niinkin eksoottinen laji kuin harmaahaikara.
Karkeamaan ja Siikamäen metsälaitumet ovat sisämaassa sijaitsevia hieholaitumia ja lehmien "huonon sään laitumia". Näiden laitumien ongelmana ketokasvillisuuden kannalta on puolestaan alilaidunnus. Lisäksi hieholaitumet ovat varjoisia, koska laitumia hyödynnetään mahdollisimman tiheäpuustoisina metsätalousmaina eikä metsän keskellä sallita aukkoja. Hiehojen lisäruokinnan ja pellolle pääsyn seurauksena hiehot syövät vähemmän metsäkasvillisuutta ja peltorikkakasvien siemenet leviävät metsälaitumille tukahduttaen perinteisen matalan ketokasvillisuuden.
Vaikka hieholaitumetkaan eivät enää ole perinteisiä laidunmetsiä, erottuvat ne edelleen maisemasta puistomaisina. Riuku- ja pisteaidat, kivirauniot ja karjasuojat lisäävät maiseman vetovoimaa edellyttäen että rakennelmat pidetään kunnossa eikä metsiin unohdu kovin paljon vanhoja koneita ym. ruostuvaa romua.
Karkeamaan tilalla karjanpito todennäköisesti jatkuu, kun taas Siikamäellä lopetettaneen viiden vuoden kuluttua.
Myös Selkämän tilalla ollaan pikkuhiljaa luopumassa karjanpidosta. Tilan laidunlepikko ei ole nykyisenä "läpikulkukäytävänä" kovin edustava laidunmetsä. Kaikki lepänrungot ovat pahoin vaurioituneet jatkuvan ylilaidunnuksen ja sarvipääkarjan puskemisen seurauksena, maa on kulunut mullokselle ja peittynyt nokkosiin ja vesiheinään. Uusi pisteaidan pätkä parantaa kuitenkin maisemakuvaa ja keloutuva lepikko vetää puoleensa kolopesijöitä. Lehtikuusijätti on nähtävyys.
"Rantaharju" eli Välipuron ja Haudankaarteen väliin jäävä pikkutila on ehkä liian syrjäinen kohde Kyläpolkuprojektin kannalta, vaikka upean kukkaniityn hoidosta mahdollisesti kiinnostuttaisiin.
Laurilan ja Närhen tiloilla on niityt metsitetty karjanpidon päätyttyä, mutta vanhat piharakennukset voisivat hyvin liittyä kyläprojektiin. Vanhojen rakennusten nurkilla menestyvät viimeiset ketokasvitkin.
Kivipuron entiset laidunniityt ovat vesoittuneet ja isäntä aikoi lähiaikoina metsittää ne. Tienvarren maitolaituri liittyisi hyvin Kyläpolkuprojektiin samoin kuin Kangaslahden kapea harjukannas, josta näkyy Kangaskallioille, louhikkorannalle ja sillan toiselle puolelle Vanha-Jokelan rantalehtoon.