Rakennusperinnön inventointi   [Rakennusperinnön erityispiirteet] Vesanto, Sonkari ja Tiitilänkylä    Inventoinnin yleisistä tavoitteista Jokelan päärakennus. Kuva: Veikko Matilainen. Rakennusinventoinnin tarkoituksena on luetteloida ja dokumentoida rakennukset, rakennusryhmät ja aluekokonaisuudet, jotka edustavasti kuvastavat paikkakunnan vaiheita, rakennustapoja, elinkeinoja ja historiallista ympäristöä. Lisäksi inventointi lisää perustietoa Suomen eri rakennus- ja ympäristötyypeistä, rakennustavoista  ja niiden levinneisyydestä. 1)  Inventointi on selvitys, jossa saadaan tutkimukseen ja dokumentointiin perustuva jäsentynyt kokonaiskuva kunnan historiallisesta rakennuskannasta ja kulttuurimaisemasta tiettynä ajankohtana.  2)  Inventoinnin tuottamaa aineistoa voidaan käyttää hyväksi erilaisissa historialliseen rakennuskantaan ja kulttuurimaisemaan kohdistuvissa suunnitelmissa, päätöksenteossa ja käytännön toimenpiteissä. Vieremän rakennusinventointi 1992. Edellä kirjatut inventointityön tavoitteet valaisevat työn tulosten monipuolista käytettävyyttä. Inventointiin mukaan otetut rakennuskohteet ovat rakennussuojelun intressipiiriin kuuluvia.. Kohteet täyttävät yhden tai useamman valintakriteereistä (arviointiperusteista), joilla mitataan rakennusten rakennushistoriallista, historiallista tai maisemallista arvoa. Käsitteistö Vesannon rakennusinventointi 1995-1996 Rakennuskulttuurin inventointi tehtiin Vesannolla vv. 1995-1996 Vesannon kunnan, Savon Liiton ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kustantamana. Rakennusinventoijana oli opiskelija Marita Jalkanen. Inventointityötä ohjasi työryhmä, johon kuului rakennustarkastaja Tapani Huttusen lisäksi Vesannon kotiseutuyhdistyksen edustajat Hannes Korhonen, Ulla Korhonen ja Reijo Laakso. Vesannon rakennusinventoinnissa on mukana 129 inventointikohdetta. Niistä kymmenen on alueinventointikohdetta. Vesannon inventoinnissa on käytetty museoviraston mallin mukaista jakoa rakennushistoriallisiin, historiallisiin ja maisemallisiin arvoihin. Valintakriteereitä ovat olleet edustavuus, tyypillisyys, harvinaisuus, alkuperäisyys, yhtenäisyys, kerroksisuus, ympäristöönsä liittyminen ja historiallinen merkitys. Valtakunnallisiksi kulttuurihistoriallisiksi ympäristöiksi/rakennuksiksi on inventoinnissa luokiteltu seuraavat kohteet: Vesannon kirkonmäen alue, hautausmaa ja luterilainen kirkko Vesannon pappila  Ortodoksinen rukoushuone  Sonkarin kylä Maakunnallisesti rakennushistoriallisen arvon omaavia kohteita ovat: Humalapuro  Vanhala  Mattila  Laurilan aitta  Koivulan aitta  Mäkelän aitta  Vesipuron Jussilan aitta  Korkeelan aitta  Ruisahon aitat  Lypsylä  Majo  Niiniveden entinen meijeri  Oinaskylän entinen koulu  Parikka  Kuuslahden Jussilan entinen asuinrakennus  Ukkolan vanha rakennus Lisäksi paikallisesti merkittävistä kohteista erityistä arvoa inventoija näki seuraavissa rakennuksissa tai rakennusryhmissä:  Vanha-Jokela  Tienhaaran sahattu lankkuaitta  Pätöaho  Vesannon maamiesseurantalo   Aineiston saatavuus Alkuperäiset inventointikortit ovat Vesannon kunnantoimistossa. Aineistoon voi tutustua myös Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa, Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa ja Vesannon kirjastossa. Mustavalkokuvia inventointikohteista on noin 650 kpl ja diakuvia noin 250 kpl. Mustavalkofilmimateriaalia säilytetään Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa. Diakuvat ovat kunnassa, josta ne ovat lainattavissa. Lähde:   Vesannon rakennusinventointi. Kohdekortit ja keruukertomus (luonnos). 1995-1996. Inventoija Marita Jalkanen.   Täydennysinventointi Sonkarilla ja Tiitilänkylällä v. 1999-2000 Kyläpoluilla -projektin aikana vuonna 1999-2000 rakennusinventointia täydennettiin Sonkarin kylällä (Sonkarin rekisterikylä) ja Tiitilänkylällä (Sonkarin ja Juurikkaniemen rekisterikylä).   Inventointityön teki FM Teija Ahola kesän 1999 ja kevään 2000 aikana. Inventointi oli yksi kylän kulttuuriympäristön hoidon suunnitteluun tarvittavasta perusselvityksestä. Samalla inventointikäynneillä keskusteltiin omistajien kanssa yleisesti rakennusten ja kylän maisemanhoidosta, annettiin neuvoa avustusasioissa ja tiedotettiin käynnissä olevasta projektista. Uusia inventointikohteita on yhdeksän (9) kpl.   Lisäksi tarkastettiin yhdeksän rakennuskohdetta, joista viisi (5) ns. varia- eli vertailukohteina, koska kohteet ovat:  - perinteisen talonpoikaisen rakennustavan edustajia tai -  ne liittyvät mielenkiintoisella tavalla kylän historiaan tai  - kohde on maisemallisesti hyvä elementti. Variakohteita ei otettu varsinaisiksi inventointikohteiksi joistakin seuraavista syistä:  - kohde on olennaisesti muutettu eikä sillä siten ole rakennushistoriallista arvoa  - kohde on syrjässä ja sen säilyminen on hyvin epävarmaa  - kohde on yksittäinen, ei harvinainen, rakennus muutoin uudistuneessa rakennusryhmässä Kylät jaettiin osa-alueisiin, joita tarkasteltiin miljöökokonaisuuksina alueinventoinnin menetelmin. Alueinventointikohteita on viisi (5) kpl. Vanhojen inventointikohteiden tiedot päivitettiin. Korjatut ja uudet inventointikortit lähetetään omistajille. Kohteet ja valintakriteerit Jo perusinventoinnissa oli kohteiksi otettu mukaan viime sotien jälkeisiä rakennuksia. Nyt tehdyssä Sonkarin ja Tiitilänkylän rakennusinventoinnissa suurin osa kohteista on edelleen ajalta ennen v. 1940, mutta inventointikohteiksi valittiin mukaan myös muutama hyvin alkuperäisenä ja pihapiiriltään eheänä säilynyt pihapiiri jälleenrakennuskaudelta. Valintaan vaikutti myös kohteesta tallessa oleva rakennushistoriallinen lähdemateriaali (piirustukset, työpäiväkirjat jne.). Esimerkkejä 1960-luvulla tai sen jälkeen rakennetuista yksityisistä rakennuksista ei ole valittu mukaan. Inventoinnissa keskityttiin kulttuurihistoriallisesti monipuolisten ja maisemallisesti edustavien miljöökokonaisuuksien luettelointiin. Inventointiin ei esimerkiksi otettu kulttuurihistoriallista tai maisemallista arvoa omaavaa yksittäistä talousrakennusta, jos pihapiirin muut eri aikakauden rakennukset eivät tehtyjen korjausten myötä enää edusta hyvin rakennusaikansa rakentamista. Poikkeuksena on erityisen harvinainen tai iäkäs yksittäinen rakennus.   Olennaista on kokonaisuuden arvo - se rakennettu ympäristö, missä ehkä sinällään hyvä ja edustava viime vuosisadan rakennus sijaitsee. Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennusryhmä voi koostua eri-ikäisistä rakennuksista, jos rakennukset edustavat tyylillisesti rakennusaikaansa ja sulautuvat kokonaisuuteen. Useimmat variakohteeksi otetut pihapiirit ovat tärkeitä juuri osana suurempaa ympäristökokonaisuutta Inventoinnin kriteerit.  Museoviraston inventointikortti -pohja. Kohteet ja arvoluokat Käsitteistö Arvoluokat:  Hierarkkinen luokka: Paikallinen,  Maakunnallinen,  Valtakunnallinen  Arvoluokka: Historiallinen,  RakennusHistoriallinen,  Maisemallinen Uudet inventointikohteet ovat: nro Juurikkaniemen rekisterikylä /KOHDE Hierarkkinen luokka Arvoluokka 130 Valkama P RH   Tulila varia           nro Sonkarin rekisterikylä /KOHDE:     131 Ilmolan kauppa  P M 132 Koivuranta  P RH, M 133 Laitala   P RH 134 Parteismäki P RH, M 135 Patokangas  P RH, M 136 Pesälä   P RH 137 Savilahti  P RH 138 Syvälahti  P RH   Karkeamaan laidunmaisemat varia     Koivuharju  varia     Koetekangas varia     Nurmiranta varia   Lisäksi on seuraavat talot kartoitettu ja kuvattu: Kallioharju, Lepola, Likomäen aitat, Närhen pihapiiri, Rantamäen vanha asuinrakennus, Siikalahti ja Pohjii. Useimmat variakohteet ovat tärkeitä osana suurempaa ympäristökokonaisuutta.  Lepolan, Koivuharjun ja Siikalahden rakennukset täydentävät Sonkarin kyläalueen kulttuuriympäristöä. Rantamäen vanha asuinrakennus puolestaan Syvälahden kulttuuriympäristöä. Tulilan rakennusryhmä on mielenkiintoinen ja hyvä esimerkki vanhan rakennuksen palauttavasta kunnostamisesta. Lisäksi tilalla on säilynyt vanhoja hirsiaittoja ja riihi. Närhen tilakeskus on maisemallisesti olennainen osa Tiitilänkylän vanhinta asutusmaisemaa. Närhen ja Tulilan päärakennuksissa on vuosisadan alussa suosituksi tullut taitekatto. Sonkaria ja Tiitilänkylää tarkasteltiin myös osa-alueittain kulttuuriympäristön hoidon suunnittelua varten. Kulttuuriympäristökokonaisuudet ovat pääasiassa ja asutusmaisemia joko teiden tai vesireittien ympäristössä. Kohdealue:                                     Hierarkkinen luokka   Arvoluokka: I     Patoveden kapeikkoalueen ranta-asutus       M           H, M, RH II    Sonkarin kylän asutusmaisema                     M           M, RH  III   Korholankylä - Vanhalan ja Mattilan         asutusmaisema                                            V            H, RH, M IV   Suonenjoentie - Ilmolanpellon ja         Vehkajärven ympäristö                                P            RH, M  V    Tiitilänkylä - Löytynlammen asutusmaisema   P            H, M, RH Erikseen on mainittava että kylällä on kaksi Suomalaisen talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilven saanutta tilaa: Laurila ja Mattila. Enemmän Sonkarin ja Tiitilänkylän rakennuskulttuurin piirteistä Rakennusperinnön erityispiirteet -sivulta. Inventointikortit ja valokuvat Inventointikohteista kerätty tieto siirrettiin atk-korteille, jotka tehtiin museoviraston ja Keski-Suomen museon käyttämien korttien pohjalta. Inventointikohteet digitoitiin ArcView -ohjelmalla osaksi ympäristöhallinnon Gisalu -paikkatietoaineistoa. Inventointikohteiden numerointi on aloitettu siitä mihin v. 1996 on jääty. Kohteiden numerot: ovat 130-138. Kohteet on lisätty rekisterikylien alle aakkosjärjestyksessä. Numeerisessa aineistossa kohteen tunnus muodostuu numerosarjasta: kunta -kylä-tila-inventoinnin juokseva numero. Valokuvat otti Teija Ahola. Valokuvat ovat väripaperikuvia ja digitaalikuvia. Osa paperikuvista on skannattu. Aineiston saatavuus Inventointimateriaaliin voi tutustua Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa, Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa ja Vesannon kunnassa. Valokuvamateriaalia säilytetään Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa. Numeerinen aineisto on Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa. Lähteet Inventointi tapahtui paikanpäällä. Suurin osa rakennushistoriallisista tiedoista on muistitietoa, jota saatiin omistajilta tai muilta asianosaisilta. Haastatteluja tehtiin myös puhelimitse. Paikallishistoriallista tietoa kerättiin myös kirjallisista lähteistä ja vanhoista kartoista (ks. Vanhat kartat). Arvokasta tietoa vanhoista asuinpaikoista löytyi Vesannon Kotiseutuyhdistyksen arkistosta. Paljon apua kylien asutushistorian selvittämisessä oli Heljä Roikosen v. 1985 valmistuneesta pro gradu -työstä: "Maaseudun elämänmuodon muutoksesta. Kyläyhteisön tarkastelua Isojaosta 1980-luvulle. Kylän nuorisoseuran maailmankuva elämänmuodon muutoksessa 1900-luvulla."   Kirjallisuus: Korhonen, Hannes. Tutkimus Tienhaaran tilan vaiheista.  Korhonen, Hannes, 1996.Vesanto kivikaudesta nykypäivään paikallishistoriallisia katsauksia. Viitasaari.  Korhonen, Teppo, 1991. Kuisti. Kansatieteellinen tutkimus. Kansatieteellinen arkisto 37. Vammala.  Laitinen, Johannes. Vesannon pitäjän vaiheet.  Makkonen-Naukkarinen, Inkeri, 1986. Vesantolainen kirkonkylä - teema ja muunnelmia. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Arkkitehtiosasto. Yhdyskuntasuunnittelun laitos. Julkaisu C60. Otaniemi..  Ritvanen, Oiva. Vesannon historia.  Saloheimo, Veijo. Rautalammin historia. Suomen kansankulttuurin kartasto. Helsinki 1976. Valonen, Niilo - Vuoristo, Osmo, 1994. Suomen kansanrakennukset Seurasaaren ulkomuseon rakennusten pohjalta. Museovirasto. Helsinki.  Vuolle-Apiala, Risto, 1996. Hirsitalo. RAK. Helsinki.  Vuolle-Apiala, Risto, 1994. Savusaunakirja. 4. painos. Lue myös Rakennusperinnön erityispiirteet -sivu Sisällysluettelo Käsitteistö Etusivu