Kylapoluilla

Patoveden Kierros

1. Kivikauden asuinpaikka

Piia Julkusen kirjoitus pajutöiden syntyhistoriasta:

MUINAISET PYYNTIVÄLINEET PATOVEDEN RANNALLA


Kuva: Veikko Matilainen, 2000, Vesanto.

Sain mielenkiintoisen mahdollisuuden osallistua Kyläpoluilla -projektiin valmistamalla pajutöitä Patoveden kierroksen varrelle. Työtehtävä alkoi retkellä Vesannolle tutustumalla paikkaan ja projektiin. Samalla minulle selvitettiin paikan historiaa. Patoveden ääreltä Vesannolta on löydetty viisi esihistoriallista asuinpaikkaa ja muinaisrantatasanne. Kivikauden elämää ajattelee äkkiseltään hyvin alkeelliseksi ja yksinkertaiseksi, mutta tarkempi tutustuminen osoittaa, ettei elämä paljon eroa meidän nykyisestämme. Ihmiset asuivat kota- asumuksissa ja elämään kuului ruuan keräily sekä pyydystäminen. Kivikausi kuuluukin pyyntikulttuurin aikaan, jolloin ihmiset siirtyivät tarvittaessa paikasta toiseen ravinnon saamiseksi. Säilynyt esineistö osoittaa kekseliäisyyttä ja käden taitoa arkisten pulmien ratkaisussa. Käyttöesineet ovat olleet hyvin tarkoituksenmukaisia ja käytännöllisiä.

Yksi Vesannon kivikautisista asuinpaikoista on löydetty Patoveden rannalta uimarannan kohdalta, johon päätin sijoittaa myös omat työni. Tuntui luontevalta lähestyä kivikaudenajan ihmisiä ja ottaa aihe sieltä. Tavoitteenani oli tuoda paikan historiaa esille. Otin humoristisen asenteen ja aiheekseni tehdä pajusta muinaisia pyyntivälineitä, koska pyyntikulttuuri kuului aikakauteen. Tästä tuli nimi: "Muinaiset pyyntivälineet" töilleni. Pajusta ja puusta tekemilläni pyyntivälineillä ei todennäköisesti ole mitään sen ajan esikuvaa, sillä tein työni täysin mielikuvitukseni avulla. Yritin suunnittelussani asettua kivikauden ihmisen asemaan ja keksiä pyyntivälineitä materiaalista jota itse käytin.

Ensimmäiseksi valmistin suuremman työn, pajuverkon. Tein sen kieputtamalla pajurenkaita ja yhdistämällä niitä toisiinsa. Materiaalina käytin kuoripajua, tuoretta sekä liotettua. Työ asetettiin roikkumaan kahden puun väliin. Kuviteltu käyttötarkoitukseni verkolle oli se, että sillä olisi voitu pyytää kaloja, tai jopa maalla olevia eläimiä heittämällä verkko saaliin päälle! Pajuverkon merkitystä voi ajatella myös tämän projektin kautta. Kyläpoluilla -projekti yhdisti ja liitti paljon ihmisiä historian sekä paikan kautta toisiinsa. Pajuverkolla tahdon muistuttaa kuinka perintömme ja historian merkitys on tärkeää, eikä sitä saa unohtaa. Myös internet on verkko, jossa projektin tulos on kaikkien nähtävillä.

Suunnittelin lisäksi kaksi pienempää pyyntivälinettä, jotka ovat puisia pyyntiloukkuja. Pyyntiloukut ovat maalla ja niiden käyttötarkoitus voisi olla turkiseläinten pyytäminen. Loukut on tehty kahdesta järeästä puupölkystä, jotka on halkaistu. Halkaistut puolet on pönkitetty auki ja ylempään "leukaan" on laitettu teroitettuja pajukeppejä hampaiksi, alempaan osaan laitetaan syötti. Eläimen mennessä syötille loukku laukeaa, ja eläin jää leukojen väliin. Tämä on toimintatapa millä ajattelin pyyntiloukkujen toimivan.

Historia oli viedä minut mukanaan, ja ajatuksiini jäi vielä muhimaan monenlaisia ideoita pyyntivälineiksi. Todennäköisesti jäisin nälkäiseksi näillä pyyntitavoilla, mutta toivon "Muinaisten pyyntivälineiden" herättävän katsojissa myönteisiä mielikuvia. Ehkä ajatukset karkaavat kauaksi esi-isiemme, ensimmäisten savolaisten luo, tai paju herättää mielenkiinnon kokeilemaan sen mahdollisuuksia? Tai mikä parasta, jos työni huvittavat ja saavat ihmiset hyvälle tuulelle!

Töiden suunnittelu: 
Artenomi Piia Julkunen 
Valmistus: Piia Julkunen ja Sakari Kupsala 
Valmistusaika: Kesä- heinäkuu 2000




Päivitetty 11.10.2000,
Kimmo.Haapanen@ymparisto.fi / Pohjois-Savon ympäristökeskus