Muinaisjäännökset ja metsänhoito
Muinaisjäännösten hoito
Ensimmäisen maailmansodan taisteluhautoja
Sillanmäessä Kerkonkoskella. Edessä näkyvällä hakkuuaukiolla
juoksuhaudat ovat kärsineet metsänhoidollisesta maanmuokkauksesta.
Yksityinen taho tai yhteisö voi olla arkeologisen kulttuuriperintökohteen hoitajana. Kun haluat hoitaa kulttuuriperintökohdetta on sinun otettava ensimmäiseksi yhteyttä museovirastoon. Muinaismuistolaki määrää kiinteiden muinaisjäännösten suojelusta ja hoidosta. Sen mukaan kiinteiden muinaisjäännösten kunnostaminen, raivaus ja muu hoito ovat museoviraston tehtäviä. Museovirasto voi siten antaa myös toiselle osapuolelle luvan toistaiseksi hoitaa kiinteää muinaisjäännöstä. (Muinaismuistolaki 10 §).
Kun siis haluat aloittaa kulttuuriperintökohteen hoidot, ota yhteys museovirastoon ja siellä vastaavaan aluesuunnittelijaan. Aluesuunnittelija tekee kanssasi maastokäynnin, arvioi kohteen luonteen ja ohjaa hoitosuunnitelman teossa ja hoitomenetelmien valinnassa. Suunnittelun jälkeen voit anoa kirjallisesti Museovirastolta lupaa hoitaa kohdetta.
Muinaisjäännöksen hoidon yhtenä tavoitteena on, että hoidettua muinaisjäännöstä voidaan esitellä ihmisille. Hoidon suunnittelussa otetaan huomioon paitsi itse muinaisjäännös, myös hoidolle ja kohteen tulevalle käytölle asetetut tavoitteet.
Yhteystiedot:
MUSEOVIRASTO, Nervanderinkatu 13, PL 913, 00101 Helsinki
Puh. (09) 40 501, Faksi (09) 4050 9300,
Lisätietoja: Museoviraston hoitoyksikön
kotisivuilta.
Museoviraston kotisivuilta
Onko sinun maillasi mahdollisia hoitokohteita ?
Tietoa Kerkonjoensuun ja Kiesimän
esihistoriallisista muinaisjäännöskohteista.
Tietoa Sonkarin ja Tiitilänkylän esihistoriallisista muinaisjäännöskohteista.
Historiallisen ajan asutus- ja elinkeinohistorialliset muinaisjäännökset
Esihistoriallista aikaa nuoremmat ns. historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat myös lain suojaamia. Historiallinen ajan alku ajoitetaan Savossa Pähkinäsaaren rauhaan, joka solmittiin vuonna 1323.
Muinaismuistolaki ei määritä kiinteille muinaisjäännöksille ikää. Laissa käytetään määritelmää "muinainen" *. Käytännössä viimeisen 100 vuoden ajalta peräisin oleviin jäännöksiin sitä ei ole sovellettu kuin muutamissa tapauksissa, joista tärkeimpiä ovat maailmansotien aikaiset puolustusvarustukset.
Laissa sanotaan, että kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Lain 2 §:n 5. momentti on merkittävä erityisesti historiallisen ajan muinaismuistojen määrittäjänä. Momentissa todetaan, että kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat
" muinaisilta ajoilta
olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös
muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten asumusten tai paikkojen
käyttämisestä "
Tämän pohjalta muinaismuistolain tarkoittamia kiinteitä
muinaisjäännöksiä ovat vanhojen elinkeinojen
harjoittamisesta syntyneet rakenteet tai kaivannot, joita ovat mm
seuraavat:
talonpohjat
rajamerkit
kaskirauniot
kiviaidat
huomattavat käsintehdyt peltorauniot
hiili- ja tervahaudat
Sysimiilut
nauriskuopat
pyyntikuopat
raudanvalmistuspaikat, rautahytit
teollisuuslaitosten jäännökset (myllyt, ruukit, tehtaat)
* Sen sijaan maasta löytyneille nk. irtaimille muinaisesineille ikärajaksi on asetettu sata vuotta. Tätä vanhemmat esineet, joiden omistajaa ei tiedetä, kuuluu toimittaa Museovirastoon tutkittavaksi.
Muinaisjäännökset ja metsänhoito
Useimmat edellä mainituista muinaisjäännöksistä sijaitsevat metsissä, jolloin niiden säilyminen on pitkälti kiinni siitä miten metsää hoidetaan
Muinaisjäännös omassa metsässäsi ei estä metsän käsittelyä, mutta toimenpiteitä suunniteltaessa muinaisjäännös on otettava huomioon vastaavalla tavalla kuin metsälain mukaiset arvokkaat metsätyypit. Muinaisjäännökset tulisi olla merkitty metsäsuunnitelmaan samalla tavoin kuin muutkin metsän monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet ja elinympäristöt. Ennalta tehdyn suunnitelman avulla muinaisjäännöksen säilyminen voidaan tehdä ilman suuria taloudellisia rasitteita.
Museovirasto on uudessa julkaisussaan: Hiidenkiuas ja Tulikukka (1999), antanut ohjeita metsänhoidon toteuttamiselle muinaisjäännösalueella. Seuraavaksi eräitä periaatteita, joiden mukaan tulisi toimia myös nuorempien muinaisjäännöskohteiden yhteydessä:
- Ennen kaikkea muinaisjäännökset tulisi merkitä kartalle ja ennen metsänkäsittelyä nauhalla yms. maastoon.
- Metsänhoidollisista toimenpiteistä harvennushakkuu on yleensä myönteinen asia. Maisema avartuu kohteen ympärillä jolloin se tulee paremmin esille. Harvennuksen yhteydessä kaikki muinaisjäännöksen rakenteissa kasvavat puut kaadetaan, sillä puiden juuret saattavat vahingoittaa säilyneitä rakenteita pahastikin.
- Metsäkoneella ei saa ajaa muinaisjäännöksen rakenteiden yli edes maan ollessa roudassa ja lumen peittämä.
- Maanpinnan käsittely eli auraus, laikutus ja mätästys ovat kiellettyjä muinaisjäännösten välittömässä läheisyydessä. Näillä toimenpiteillä edelleenkin tuhotaan muinaisjäännöksiä tai edistävät niiden tuhoutumista. Erikoisesti erilaiset kuopat tulevat yleensä laikutuksen yhteydessä täytetyksi hakkuujättein ja turvepaakuin.
Tervahaudan pohja Loanniemen harjulla
Kerkonkoskella.