Kylillä ja kyläpoluilla

Miksi tietämys oman asuinympäristön paikallisesta kulttuuriperinnöstä ja sen ympäristöllisistä ilmentymistä on tärkeää ? Miksi kotiseudun erityispiirteet pitää kokea vahvuuksina ? Mitä hyötyä maaseudun elinkeinotoiminnalle on kulttuurisesti rikkaasta ja maisemallisesti eheästä kulttuuriympäristöstä ?

Omaa elinympäristöään arvostava ja sen arvot tunteva yhteisö luo toiminnallaan edellytyksiä ja tarjoaa resursseja elinkeinojen kehittämiselle. Nykymaatalouden aikana omaehtoinen kulttuuriperinnettä vahvistava toiminta on myös maatalouden tuotteiden kannalta tärkeää mielikuvarakentamista. Ympäristön kunnostamisesta koituu hyötyä niin yleiselle viihtyvyydelle kuin alueiden elinkeinotoiminnan kehittämiselle.

Omaehtoista ympäristönhoitoa edistää tehokas kulttuuri- ja ympäristötiedon jakaminen sekä vuorovaikutteinen toimintakulttuuri.

Viime vuosina on ollut huomattavissa, että tehokas paikallisen kulttuuriperinnön puolesta puhuminen ja tiedon jakaminen tuottaa tuloksia. Itäsuomalainen matkailutarjonta hyödyntää monipuolisesti paikallishistoriaa ja rakennettuja ympäristöjä. Ruukit, kartanokierrokset, kaskiperinne ja muut järvialueen elinkeinot ovat matkailupalvelujen ja -tapahtumien käyttämiä teemoja.

Tietoa tarvitaan yleisten ympäristönhoitotavoitteiden ja avustusmahdollisuuksien lisäksi kotiseudun kulttuuriympäristöarvoista ja maiseman historiasta. Tämä edellyttää tutkimusta, selvityksiä ja tulosten hyvää tavoitettavuutta.

Internetin käyttöä erilaisten alueellisten ja paikallisten kylä- ja maisemanhoitosuunnitelmien tai kylähistoriikkien julkaisufoorumina tulee tukea, koska verkossa tulokset olisivat kohtuullisen edullisesti ja laajasti esillä. Suuren työn takana olevien historiikkien ja erityisesti kyläsuunnitelmien painomäärät ja näin ollen myös tiedon tavoitettavuus jää tavallisesti pieneksi. Erityistä haittaa tästä on kehittämistyölle, jonka tavoitteiden toteutumista edistäisi avoin tiedotusympäristö ja internetin mahdollistama verkostoituminen. Internetin etuna on sen edullisuus ja sopivuus hyvinkin pienimuotoisen sähköisen julkaisutoiminnan kehittämiseen.

Kulttuuri- ja ympäristötietoa voivat jakaa myös liikunta- ja kulttuurielämyksen yhdistävät retkeilyreitit. Maiseman ja rakennetun ympäristön kehittymistä esittelevät kulttuuripolut ovat matkailullisesti hyödynnettävää infrastruktuuria ja luonnollisesti myös avuksi kotiseutuopetuksessa. Sisä-Savossa on rakenteilla seutukunnan kattava ulkoilureitistö. Runkoreitistöön tulisi yhdistää paikallisia kulttuuri- ja luontopolkuja liitännäisreiteiksi tai -alueiksi. Nyt tarvitaan malliesimerkkejä paikallishistoriallisten kohteiden käytöstä ulkoilureittien vetovoimatekijöinä.

Kansalaisille tulee tarjota tietoa siitä millä tavoin asiantuntijat ja viranomaiset tuottavat ja käsittelevät asuinympäristöämme koskevaa kulttuuri- ja ympäristötietoa. Kulttuuriympäristötutkimuksen osalta informaatiota tulisi antaa esimerkiksi rakennus-, perinnemaisema- ja muinaisjäännösinventoinneista. Mitä inventoinnit ovat, miten niitä tehdään ja mikä merkitys niillä on asuinympäristön käytön ja kehittämisen suhteen? Inventointien tulokset ovat ehkä vaikeaselkoisuuden ja tavoitettavuuden vuoksi jääneet vähemmälle hyödyntämiselle, mikä on vastoin alkuperäisin työn tavoitteita. Inventointien sisältämä tieto rakennuksista ja seudun historiasta voisi parhaimmillaan palvella sekä korjausrakentajia, kotiseutuopetusta ja elinkeinotoimintaa.

Oma merkityksensä on tiedon laadulla. Kulttuuriympäristöjen ja maatalousmaisemien tutkimus on Suomessa lapsenkengissä, jos vertaamme sitä esimerkiksi Ruotsin tilanteeseen. Ruotsissa on 1960-luvulta alkaen kehitetty menetelmiä maatalousmaiseman tutkimiseksi ja suojelemiseksi. Yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista on asetettu helppokäyttöisen maisemahistorian tietopankki, jossa olisi valmistuessaan tiedot maan eri osien maisemallisesta luonteesta, kehityksestä, paikallisista piirteistä ja historiallisten jäännösten laadusta ja arvosta.

Maaseudun kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen kehittämistyössä tarvitaan suunnitelmallisuutta. Kulttuuriympäristön hoidon valtakunnalliseksi tavoitteeksi on asetettu historiallisesti monimuotoisen elinympäristön ja hyväkuntoisen historiallisen rakennuskannan säilyminen yhtenä voimavaroistamme. Ympäristökeskukset ovat olleet mukana laatimassa alueellisia kulttuuriympäristöohjelmia, jotka kuvaavat alueen rakennuskulttuurin ja maiseman arvoja ja ovat hoidon ja säilyttämisen toimenpideohjelmia. Pohjois-Savon kulttuuriympäristön hoito-ohjelma valmistui v. 1997.

Ohjelmat toimivat hallinnon tukena mm. inventointien edistämisessä, hoitoavustusten jakamisessa ja kuntakohtaisia ympäristöohjelmia laadittaessa. Kuntakohtaisten toimenpideohjelmien suunnittelutyössä tarvitaan perusselvityksiä, monipuolista asiantuntemusta ja vuorovaikutteisuutta. Edellytyksenä on asukkaiden ja kylätoimikuntien mukanaolo kulttuuriympäristön kehittämistyössä.

Sisä-Savon seutuyhtymän ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen yhteistyöprojektin lähtökohdaksi otettiin ympäristövastuullinen maaseudun kehittäminen. Painopisteeksi tuli rakennettu ympäristö ja sen kulttuurihistorialliset arvot.

1) Paikallisen kulttuuriperinnön ja osaamisesta hyödynnettävyyden ja tunnettavuuden lisääminen.
2) Ympäristönhoidon laadun ja suunnitelmallisuuden lisääminen.
3) Vuorovaikutteisen suunnittelutoiminnan edistäminen.
4) Mallien kehittäminen kulttuuriympäristöön liittyvän paikallisen tietopohjan luomiseksi. Elinkeinotoimintaa tukevat aineistot ja sovellukset kuten maisemanhoitosuunnitelmat tarvitsevat riittävän suunnittelua tukevan tietopohjan.

Projektin konkreettisina tavoitteina ja projektin tuotteina olivat
1) WWW-sivut, jotka käsittävät kulttuuriympäristönhoitosuunnitelmat Kerkonkosken osayleiskaava-alueelle, Sonkarille ja Tiitilänkylälle.
2) Sisällöllisesti paikallishistoriallisiin kohteisiin painottuvien kyläpolkujen suunnitelmat ja mahdollisesti myös toteutus sekä niiden kartta/opasaineiston tuottaminen nettisivuille.

Kohdekylien osalta täydennettiin rakennus-, muinaisjäännös- ja perinnemaisemainventointeja, joiden avulla tarkasteltiin alueen paikallista ympäristöllistä luonnetta. Kohdealueiden inventointiraporteissa on täsmälliset tiedot inventoinnin sisällöllisestä ja alueellisesta laadusta. Perinnemaisema- ja rakennusinventointikohteet on digitoitu paikkatietoaineistoksi.

Inventoinnit palvelivat alueen kulttuuriympäristön nykytilanteen arviointia. Mitkä kohteista ovat maisemallisesti/historiallisesti erityisiä vetovoimatekijöitä ? Mitkä kohteista ovat hyödynnettävissä alueen virkistyskäytön kehittämisessä ? Minne kohdistaa hoitotoimenpiteitä ?

Perusselvitysten tuloksia esiteltiin asukkaille kyläkokouksissa. Yhdessä mietittiin kyläympäristön vahvuuksia ja vahvistettavia vetovoimatekijöitä. Erityispiirteiden määrittely palveli kulttuuriympäristön hoidon suunnittelua ja Sonkarilla erityisesti myös kyläpolun linjauksen suunnittelua ja teeman valintaa.

Inventointi	Perinnemaisemat / kustannukset	Rakennusperintö / kustannukset	Muinaisjäännökset / kustannukset
Sonkari -Tiitilänkylä	Raportti / 6145 mk	Raportti /ei lisäkustannuksia	Raportti /7 400 mk (sis. alv)
Kerkonkoski	Raportti / 6310 mk	Raportti /ei lisäkustannuksia	Raportti /ei lisäkustannuksia
Tekijä	Tekijä FM Helena Rönkä	FM Teija Ahola	Museonjohtaja Jouko Aroalho
Aineisto	Raportti www-sivulla. Kortit ja kuvat P-S ympäristökeskuksessa	Raportti www-sivulla. Kortit ja kuvat P-S ympäristökeskuksessa	Raportti www-sivulla. Kortit ja kuvat Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa.

Inventoinnit tehtiin yleisiä inventointimenetelmiä ja valintakriteereitä käyttäen. Tulokset muodostivat vertailumateriaalin, jota oli mielenkiintoista peilata asukkaiden arvostuksiin ja mielikuviin omasta asuinympäristöstä, joista saatiin tietoa asukaskyselyin ja haastatteluissa. Kylän vetovoimatekijöitä määriteltäessä hyödynnettiin kumpaakin aineistoa. Inventointien yhteydessä jaettiin tietoa erilaisista yhteiskunnan kulttuuriympäristön hoitoon osoittamista avustuksista ja lainoista.

Kulttuuriympäristön arviointityössä hyödynnettiin eri-ikäistä karttamateriaalia. Luettelo käytetystä kartta-aineistosta on www-sivuilla kohdassa: Historialliset kartat. Vanhoja karttoja skannattiin, mutta suunniteltuun eri-ikäisten numeeristen karttojen päällekkäistarkasteluun eivät taidot eikä aika tässä hankkeessa vielä riittäneet. Tarkastelu tehtiinkin paperikarttojen ja kalvojen avulla. Sonkarin kylän osalta atk-suunnittelija Petri Matveinen kokeili isojaon aikaisen kartan 1:8000 sovittamista päällekkäin 1:20000 kartan kanssa Corell Draw -ohjelmalla. Karttojen sovittaminen toisiinsa tehtiin rantaviivan avulla.

Työssä keskityttiin rakennettuun kulttuuriympäristöön. Kylämaiseman tarkastelun ja analyysin pohjaksi tehtiin maastokäyntejä, jolloin kartoitettiin mm. maisemalliset perustekijät, näkymät, tärkeät viljelyalueet, virkistyksen kannalta tärkeät metsät ja polut, näköalapaikat, ongelmakohdat ja hoitokohteet. Geomorfologista karttaa hyödynnettiin asutuksen sijoittumisen ja maaston muodon yhteyksien selvittämisessä.

Pohjois-Savon ympäristökeskus lähettää inventointikortit kohteiden omistajille vuoden 2000 aikana. Aineisto toimitetaan myös kuntiin, museovirastoon ja Kuopion kulttuurihistorialliseen museoon. Tehdyt inventoinnit palvelevat alueen asema- ja yleiskaavoitusta.

Patoveden, Sonkarin ja Vesantojärven ympäristö on esihistoriallisesti mielenkiintoinen alue ja projektin aikana esille tulleet uudet kivikautiset asuinpaikkalöydöt antavat viitteitä siihen, että alueella tulisi tehdä nykyistä kattavampi ja erityisesti vanhempaan kivikautiseen (löydöt etäällä nykyisestä rantaviivasta) asutukseen keskittyvä inventointi.

Niin kulttuuriympäristön hoidon kuin retkeilypolun suunnittelu ja toteutus pohjautui toimivaan yhteistyöhön asukkaiden, kylätoimikuntien, yrittäjien, kunnan ja ympäristön hoitoa ohjaavien viranomaisten välillä.

Sonkari- Tiitilänkylän kylätoimikunnan alueella 15.9. pidetyssä kokouksessa tehtiin päätös kyläpolun reittilinjauksesta, jonka pohjalta nyt kesällä 2000 valmistui Patoveden Kierros -retkeilypolku. Reitin teemaksi muodostui perusselvitysten ja kyläläisten oman ideoinnin pohjalta maiseman muutokset ja asutuksen kehittyminen kivikaudesta pajuaikaan. Reitin varrelle jää pajuviljelyyn erikoistunut maatila, josta pajuteema. Pajuteeman myötä yhteyksiä on ollut myös Pohjois-Savon taidetoimikunnan vetämään Paju 2000 hankkeeseen sekä Kuopion käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Yksi koulun opiskelijoista suunnitteli pajumateriaalista ympäristöteoksen polun varteen.

Reitti yhdistyy Sisä-Savon ulkoilureittiin Patoveden pohjoisrannalla Jokiniemellä, missä on myös kylän uimaranta ja valmis nuotiokehä. Kyläpolku kulkee suurelta osin yksityisteitä myöten. Välillä on metsäpolkuosuuksia, peltotietä, metsäautotietä ja maantietä. Pitkospuita tuli rakennettavaksi noin 30 m.

Projekti vastasi reitin käyttösopimusten järjestämisestä. Käyttöoikeussopimukset tehtiin kunnan, maanomistajan/tiekunnan ja kylätoimikunnan kesken. Polun vuosittaisesta tarkastamisesta (merkintä, mahd. infotaulut, roskat, ym.) kunta ja kylätoimikunta tekivät sopimuksen. Polku merkittiin maalimerkinnöin ja puutolpin. Polun varteen tuli viisi infotaulua. Projekti suunnitteli infotaulut ja kustansi taulujen painatuksen, kunnan työpaja valmisti kehykset. Infotaulujen taiton teki viestintäpäällikkö Kimmo Haapanen ympäristökeskuksesta.

Kerkonkoskella alustavat reittisuunnitelmat taajamasta Hietaharjun laivarantaan tai taajamasta Repolan kylälle ja edelleen Selkämäntietä pohjoiseen Palvavuorelle jäivät esitysasteelle, koska kaikkien maanomistajien kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen maastoon merkittävien reittien toteuttamisesta. Sen sijaan ahkeraan kesätapahtumia järjestävälle kylälle suunniteltiin paikallishistoriallisia kohteita esittelevä opaskartta. Kyläläisten toivomuksesta projektissa panostettiin kanava-alueen kevyenliikenneväylien kehittämiseen. Projekti avusti kyläläisiä suunnitteluyhteistyön käynnistämiseksi merenkulkulaitoksen, kunnan ja tiepiirin kanssa.

Kyläpoluilla -projektin verkkosivuilla on suunnitelma reitin kulttuuriympäristön hoidosta.

Projektissa tuotettiin ja jaettiin tietoa paikalliskulttuurista ja sen vahvuuksista omaehtoisen kunnostustoiminnan aktivoimiseksi. Maisema- ja rakennuskohteiden toimenpide-ehdotukset perusteltiin ja hoitosuunnitelman laadinnassa sovellettiin osallistuvaa suunnittelumenetelmää, mikä tarkoitti, että kyläläiset ja heiltä saadut tavoitteet ja arvot olivat suunnittelutyön lähtökohtana.

Tiiviillä kokouskäytännöllä (Sonkarilla 14 tapaamista ja Kerkonkoskella 10 tapaamista, Pörölänmäellä 5 tapaamista, Syvänniemessä 3 tapaamista vuodessa) asukkaat pidettiin ajan tasalla projektin edistymisestä ja sisällöstä sekä edistettiin omatoimista kulttuuriympäristön hoitoa. Aluksi asukkaita lähestyttiin avoimella kyläkokouksella ja asukaskyselyllä. Palkitsevinta olivat haastattelukäynnit inventointien yhteydessä. Lasten näkemyksiä omasta asuinympäristöstä kartoitettiin Tiitilänkylällä 4H-kerholaisten parissa ja Kerkonkoskella 5. ja 6. luokan oppilailta.

Kulttuuriympäristön hoitosuunnitelma valmistui ja jo ennen verkkosivujen varsinaista avautumista on osa ehdotetuista toimenpiteistä toteutunut. Esimerkiksi rakennusten kattoja ja vanhoja hirsirakennuksia on kunnostettu ja tienvarsiympäristöjä raivattu maisemallisin perustein kyläläisten ja UPM Kymmene Metsän toimesta.

Lasten mielikuvakarttojen tulokset viedään verkkosivulle Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta syksyn 2000 aikana.

Hoitosuunnitelmasta tulostetaan paperiversiot kylän infopisteeseen sekä kiertokappaleeksi talosta taloon.

Kyläpoluilla -sivut aukesivat ympäristöhallinnon ulkoisilla sivuilla syyskuun viimeisellä viikolla (39). Keväällä 2000 sivut olivat suljettuna noin kaksi kuukautta ja avautuivat lopullisessa muodossa kesäkuussa 2000. verkkosivuosoite on: http://www.ymparisto.fi/psa/kylilla.htm.

Verkkosivujen suunnittelu ja rakentaminen tapahtui aluksi Teija Aholan ja Petri Matveisen yhteistyönä. Sivujen viimeistely ja loppuunsaattaminen jäi Aholan tehtäväksi. Ohjelmien opettelu ja sivujen toteutus veikin odotettua enemmän aikaa mikä verotti muita tehtäviä. Kuvien ja karttojen käsittelyssä on ollut apuna harjoittelija Juha Perho ympäristökeskuksesta.

Lehdet: v. 1999
14/5 Kyläpoluilla-projekti käynnistyy (Sisä-Savon Sanomat)
7/7 Kulttuuripolut tulossa Vesannolle ja Rautalammille. Kyläpoluilla projektilla innostetaan kyläläisiä maiseman hoitoon (Savon Sanomat)
2/8 Helena Rönkä: Pakenevatko laidunkasvit maalta maatielle ja kaupunkiin (Savon Sanomat)
17/8 Kyläpoluilla tuotti kylkiäisenään esihistoriallisia asuinpaikkoja (Sisä-Savon sanomat) 9/9 Luovuus rehottaa kylällä (Tiitilänkylä, Sonkari) (Sisä-Savon sanomat)
/9 Teija Ahola: Paikan muisti on avuksi myös kulttuuriympäristön hoidon suunnittelussa (Sisä-Savon sanomat)
8/12 Kerkonkoskelaiset puuhaavat siltaa jalankulkijoille (Savon Sanomat)
/12 Teija Ahola: Tiedonpoluilla - Kyläpoluilla (Vesannon Joulu -lehti)
/12 Teija Ahola: Kyläpoluilla projektissa tuotetaan tietoa paikallisesta kulttuurista (Kerkonkosken kyläuutiset. Talvi 1999-2000). v. 2000
18/5 Nörtteily ja taiteilu pitävät nuorena (Sisä-Savon Sanomat)
1/6 Haudankaarre kunnostetaan retkikohteeksi (Sisä-Savon Sanomat)
5/8 Patoveden Kierros kutsuu menneisyyden asuinsijoille (etusivu) (Savon Sanomat)
5/8 Patoveden Kierros vie Vihta-Paavon syntysijoille. Kyläläiset olivat keskeisesti mukana retkeilypolun perustamisessa. (Savon Sanomat)
10/8 Patoveden Kierros tarjoaa paikallistietoa ja liikuntaa (Sisä-Savon Sanomat)

Varsinaisena tiedotuskanavana oli Internet. Lehtiartikkelien määrä jäi suunniteltua vähäisemmäksi.

Jatkossa on tärkeää että kunnat, Pohjois-Savon ympäristökeskus ja Sisä-Savon seutuyhtymä tiedottavat ahkerasti verkkosivuista ja matkailukartoista. Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa on tehty postikortti Kyläpoluilla -sivuista. Lisäksi sivuista tehdään tiedote verkkojulkaisuihin kuten esimerkiksi Savonia.Nettiin, Kulttuurin kääntöpiiriin ja Artemix:iin.

Kylien lähiympäristön yrittäjille lähetetään tiedote verkkosivuista ja matkailukartoista. Kylien ja lähiympäristön matkailuyrittäjien olisi hyödyllistä mainostaa toimintaympäristöään Kyläpoluilla -sivujen avulla. Ne välittävät positiivista kuvaa mielenkiintoisesta ja ympäristöasioista kiinnostuneesta seudusta, mikä tekee työtä alueen matkailullisen kiinnostavuuden puolesta.

Inventointiraportit, historiikit ja reittien kohteiden esittelyt sisältävät paljon yksityiskohtaista kuin myös yleisempää kotiseutu- ja kulttuuriympäristötietoa kohdealueilta. WWW-sivut tarjoavat avoimen oppimisympäristön niin asukkaille, yrittäjille, kesävieraille, koululaisille kuin myös muille historiasta ja ympäristöstä kiinnostuneille.

Projektissa tehtiin töitä ensisijaisesti paikallisen kulttuuriperinnön arvostamisen puolesta. Internet-sivujen kautta tietoa kohdekylien kulttuuriympäristön arvoista ja hoitotoimenpiteistä leviää niin asukkaille, viranomaisille kuin satunnaisille verkkosivuilla kävijöille. Sivuja markkinoidaan tehokkaasti. Kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmilla ja henkilökohtaisella neuvonnalla aktivoitiin asukkaita omatoimiseen ympäristönhoitoon sekä tuotettiin tietoa viranomaisille kulttuuriympäristön hoidon tarpeesta. Lisäksi verkkosivuilta löytyy tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja neuvontapalveluista. Projekti teki kulttuuriympäristöasiaa tunnetuksi kyläkohteiden avulla. Paikallisen kulttuuriperinnön ja osaamisen monipuolisuutta ja käytettävyyttä tuotiin esille erityisesti elämyksiä tarjoavien retkeilyreittien suunnittelussa. Projektin kohdekylien valinnassa yhtenä kriteerinä oli alueen sijainti ulkoilureitin varressa.

Toteutettu retkeilypolku paikallishistoriallisin kohtein, kanavakylälle tehty historiallinen opaskartta ja lisätyönä Sisä-Savon ulkoilureitille etsityt kulttuuri- ja maisemakohteet laajempine verkkosivuesittelyineen toivottavasti vaikuttavat pohjoissavolaisten kulttuuriperinnön lisääntyvään hyödyntämiseen ja markkinointiin niin liikunta-, matkailu- kuin opetuskäytössä. Tavoitteena oli tehdä malli paikallishistoriallisten kohteiden käytettävyydestä ulkoilureittien vetovoimatekijöinä. Reittien esittelyjen yhteydessä paikallinen yrittäjyys tuotiin esille osana elävää kyläkulttuuria. Erityisesti keskityttiin kohteisiin, joissa yritystoiminta on sopusoinnussa ympäristön kanssa.

Kyläkokoukset toteuttivat vuorovaikutteisen toimintakulttuurin periaatteita. Projekti tuli tunnetuksi ja asukkailla oli mahdollisuus tuoda esille mielipiteensä ja toiveensa. Kyläkokouksissa käsiteltiin inventointien tuloksia, käytiin läpi hoitokohteita ja suunniteltiin retkeilyreittiä. Ahkera yhteydenpito osaltaan aktivoi kyläläisiä toimimaan oma-aloitteisesti.

Kokous- ja palaverimäärät (talkoot)
Sonkari-Tiitilänkylä 14 kpl
Kerkonkoski 10 kpl
Pörölänmäki 5 kpl
Syvänniemi 3 kpl

Karkeasti arvioiden Sonkarilla, Tiitilänkylällä, Kerkonkoskella sekä Pörölänmäellä ja Syvänniemessä kyläkokouksiin, tiedotus- ja esittelytilaisuuksiin sekä talkoihin osallistui noin 150 henkeä ja asukas- ja yrittäjäkyselyihin noin 120-140 henkeä. Lisäksi haastatteluin ja yleisten tiedotusvälineiden kautta saatiin vielä suurempi määrä ihmisiä kulttuuriympäristöasioista tietoiseksi.

Rakennusperinnön, perinnebiotooppien ja muinaisjäännösten inventoinnin tarkoituksen ja menetelmien selventämiseksi verkkosivuilla on inventointien keruukertomukset (raportit), joista selviää esimerkiksi käytetyt valintakriteerit, arvoluokitukset, kartoitustilanne ja käytetyt lähteet. Rakennus- ja perinnemaisemainventoinneissa käytettävien korttien pohjat ovat sivuilta tulostettavissa pdf -tiedostoina.

Laajapohjaisen asiantuntijatyön käyttäminen paikallisen kulttuuriympäristön tietopohjan rakentamisessa oli tärkeä osa projektia. Mielestäni tulokset osoittavat, että ympäristön eri osa-alueiden parissa toimivien asiantuntijalaitosten kanssa voidaan pienilläkin resursseilla tuottaa konkreettista monipuolisesti hyödynnettävää tietoa niin fyysisen asuin- ja toimintaympäristön kehittämisessä kuin matkailuelinkeinoa tukevien rakenteiden kuten retkeilyreittien sisällöntuotannossa. Tulevissa paikallistason hankkeissa (Leader ym.) projektin ohjausryhmiin ja yhteistyötahoksi tulee ennakkoluulottomasti ja rohkeasti pyytää mukaan edustajia eri asiantuntijalaitoksista. Näin projekti saa tarvittavaa asiantuntija-apua ja toisaalta yhteistyö voidaan suunnitella tavalla, joka hyödyntää myös tutkimusta. Verkottumisen tuloksena projektin toiminta on myös yleishyödyllisempää ja tieto leviää tehokkaasti.

Kyläpoluilla -projektin verkkosivuilla on selostettu projektin eteneminen suunnitelmista lopputuloksiin. Toimintasuunnitelmat ja raportit ovat luettavissa ja ainakin onnistumisista voi ottaa oppia. Vuorovaikutteisen toimintakulttuurin merkittävyyden lisäksi ne ovat mallina asiantuntijan käytön tuloksellisuudesta oikeassa paikassa. Toivottavasti ne vakuuttavat myös avoimen tiedotusympäristön tärkeydestä.

Hankkeen hyödyntäminen projektin päätyttyä: jatkotoimenpiteet ja toteutusvastuu

Kyläläisten kanssa esille tulleista jatkohankeideoista ja hoitosuunnitelmien toteuttamistavoista on enemmän tietoa mm. projektin verkkosivuilla yksityiskohtaisemmin hoito-ohjelman toimenpideosiossa, ja yleisemmin kohdassa: Kehittämisehdotuksia.

Kohdekylillä on nyt kulttuuriympäristön hoitosuunnitelmat omaehtoisia toimenpiteitä ja talkootöitä varten sekä jatkohankkeiden tavoitteiden pohjaksi. Suunnitelmissa on esitykset maisema- ja rakennuskohteista, toimenpiteistä ja yhteistyötahoista. Konkreettisia toimenpiteitä tehtiin jo projektin aikana sekä yksityisesti että talkootyönä. Syksyllä 2000 sovitaan kulttuuriympäristösuunnitelmien päivityksestä kuntien kanssa. Vastuu tahoina on kunnat ja Pohjois-Savon ympäristökeskus.

Melkeinpä edellytyksenä paikallisille/alueellisille kulttuuriympäristöhankkeille on kunnan, kyläläisten ja ympäristössä vaikuttavien yhdistysten edustajista muodostettu työryhmä, joka vuosittain kokoontuisi suunnittelemaan kylien kulttuuriympäristöjen kehittämistä. Neuvontaa ja koulutusta kyläympäristöjen kehittämis- ja investointihankkeiden suunnitteluun tarvitaan myös Sisä-Savon seutuyhtymän ja Kehitysosakeyhtiö Hurmoksen hankevalmistelijoilta.

Kylät tarvitsevat myös neuvontaa maisemanhoitotöiden toteuttamismahdollisuuksista esimerkiksi työllisyysvaroin palkatuin aputyövoimin. Kuntien tulisi harkita mahdollisuuksia osoittaa työtön maisemanhoitotöihin.

Erityisesti Kerkonkosken kylä tarvitsee asiantuntevaa ja ennakkoluulottomasti perinteitä ja kulttuuria hyödyntävää matkailu- ja markkinointisuunnitelmaa. Kylä sinällään on kanavaympäristöineen valmis matkailukohde, jonka historiallisista kohteista projekti työsti opaskartan verkkosivulle. Projektin www-sivuilla on lisäksi paljon maisema- ja kulttuurihistoriallista tietoa, lähteitä ja asukkailta koottuja ideoita ja toivomuksia, joista on hyötyä matkailusuunnitelman laatimisessa.

Kerkonkosken kyläoppaan (kartta ja kohde-esittelyt pdf-tiedostoina) kartan julkaisusta on Pohjois-Savon ympäristökeskus tehnyt Maanmittauslaitoksen kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Kartta-aineiston kopiointioikeus on voimassa 1.4.2003 saakka. Tarvittaessa Pohjois-Savon ympäristökeskuksen viestintäyksikön päällikkö hoitaa sopimuksen uusimiset. Tulostettua karttaa ei saa myydä. Vastuu kyläkartan jakelusta on Rautalammin kunnalla. Alustavasti on sovittu, että kyläkarttatulosteita on saatavilla kunnanvirastolta, Rautalammin, Myllyn Majatalosta ja Kerkonkosken sataman matkailukioskista.

Talvella 2000 järjestettiin kylätoimikunnan, merenkulkulaitoksen, tielaitoksen ja kunnan kesken palaveri Kerkonkosken kevyenliikenteen turvallisuuden parantamisesta sekä yleisesti kanava-alueen käytön kehittämisestä. Projektisuunnittelija oli palaverin sihteerinä. Hankkeen edistäminen jäi kunnan vastuulle.

Kylillä on tiedostettu alueen valtakunnallisestikin arvokkaaksi tunnustettu kulttuurihistoriallinen ympäristö ja halukkuutta löytyy sen hyödyntämiseen. Matkailuyrittäjien ja asukkaiden tulisikin tehdä ennakkoluulottomimmin ja avoimemmin yhteistyötä. Yrittäjillä on hyödyntämättä useita upeita kyläkohteita esim. Kerkonkoski, jossa melko pienellä alueella on löydettävissä riittävästi sisältöä ohjelmalliselle päiväretkelle. Kylällä on myös perinteitä kesätapahtumien järjestämisessä.

Sonkarin ja Kerkonkosken kyläesittelyihin sopisi yhdistää tilakäyntejä, maisemanhoitokohteita (erityisesti niittyjen, ranta- ja metsälaidunten), erilaisia teemallisia retkiä (kuten kalastus, marja, kirkkovene) ja kylän elämän esittelyä (paikallista yrittäjyyttä, taiteilijoita, marjanpoiminta, perinteisiä työtapoja). Erityisesti näiden ohjelmallisten retkien järjestämisessä onnistutaan parhaiten kun yhteistyö yrittäjien ja kyläläisten kesken pelaa.

Sonkarille ja Tiitilänkylälle toteutuneen kyläpolun eli Patoveden Kierroksen reittikartta on ympäristöhallinnon verkkosivuilla. Kartan ja reittioppaan voi tulostaa retkelle mukaan. Reittikartan julkaisusta on Pohjois-Savon ympäristökeskus tehnyt Maanmittauslaitoksen kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Kartta-aineiston kopiointioikeus on voimassa 1.4.2003 saakka. Tarvittaessa Pohjois-Savon ympäristökeskuksen viestintäyksikön päällikkö hoitaa sopimuksen uusimiset. Kartta ei saa myydä.

Reitti on luovutettu Vesannon kunnalle, joka yhteistyössä Tiitilänkylän-Sonkarin kylätoimikunnan kanssa vastaa reitin ylläpidosta ja kehittämisestä. Verkkosivuilta löytää reitin maisemallisen hoitosuunnitelman.

Kyläläisillä oli useita hyviä toteuttamiskelpoisia ideoita kuten esimerkiksi lintutorni Koivulahteen (ennalta tunnettu lintulahti, infotaulun sisällössä huomioitu). Tornin rakentamisen osalta kunta on ratkaisevassa asemassa materiaalin hankinnan osalta. Yhteistyötahoiksi voisivat tulla myös paikalliset liikunta- ja luontoyhdistykset.

Osaa ideoista ruvettiin toteuttamaan Kyläpoluilla -projektin avustuksella ennen projekti päättymistä kuten esimerkiksi:
Paju -ympäristöteos. Toteutusvastuu: Piia Julkunen, Pajutila: Hakala-Niiranen Linnunpönttöjä reitin varrelle (paikalliselta yrittäjältä). Toteutusvastuu: Seppo Sourunen, Lintujen Pesintäpalvelu Oy, kyläläiset, kunta
Pajulajikkeiden merkitseminen, Toteutusvastuu: yrittäjä

Reitin markkinointiin tarvittavan kartta- ja reittiopasmateriaalin löytää www-sivuilta: www.ymparisto.fi/psa/kylilla.htm tai suoraan sivulta www.ymparisto.fi/aluekayt/kulttymp/psa/infos.htm. Vastuu reitin markkinoinnista ja karttojen tulostamisesta sovittuihin jakelupisteisiin on Vesannon kunnalla. Alustavasti on sovittu että karttoja on saatavilla kunnanvirastolta, matkailu-infosta/Vestorilta, Tiitilänkylän kaupasta, reitin aloituspisteestä (laatikko) ja Syvälahden tilalta.

Vesantojärven kapeikkoalueen ja Patoveden rannoilla sekä etäämpänä Sonkarilla on muinaisjäännöksiä, jotka voisi onnistuneesti liittää osaksi melontareittiä. Käyntikohteista voisi tehdä pienen opasvihkosen.

Sonkarinpohjassa järven rannalla sijaitsee pieni harmaista rakennuksista koostuva Haudankaarteen pihapiiri. Paikka on Vesannon seurakunnan omistuksessa. Kyläpoluilla -projektin aikana kyläläisten toivomuksesta tyhjillään ollutta paikkaa on yhdessä seurakunnan, asukkaiden ja Vesannon Ladun kanssa lähdetty kehittämään retkeilykohteena. Toukokuussa 2000 kyläläiset talkootyönä siistivät ja raivasivat piha-aluetta. Tuparakennus ja aitta siivottiin ja mökin viimeisen asukkaan tavarat järjestettiin kauniisti esille.

Rakennusten kulttuurihistorialliset arvot säilyttävä ja uutta käyttöä ajatellen "riittävästi" kunnostettuna Haudankaarre olisi myönteinen esimerkki vanhan autioksi jääneen rakennuksen uudesta yleishyödyllisestä käytöstä. Se olisi malli asukaslähtöisestä rakennussuojelusta ja toisaalta esimerkki onnistuneesta liikunta- ja kulttuurielämyksen yhdistämisestä liikunta- ja retkeily- ja kulttuurijärjestöille.

Projekti teetti Haudankaarteelle rakennusten kunnostussuunnitelman ja seurakunta hakee kohteelle ympäristöministeriön korjausavustusta vuoden 2000 aikana. Vastuu rakennusten kunnostamisesta on seurakunnalla. Yhteistyökumppaneina ovat Tiitilänkylän-Sonkarin kylätoimikunta ja kyläläiset sekä alustavasti keskustellen myös Kehitysosakeyhtiö Hurmos ja Vesannon Latu ry.

Kohdekylien asukkaat, kylätoimikunnat, viranomaiset ja lähiseudun yrittäjät. Verkkosivuilla on myös yleisempää kulttuuriympäristön hoitoon liittyvää tietoa ja neuvontaa. Inventointiraportit, historiikit ja reittien kohteiden esittelyt sisältävät paljon yksityiskohtaista kuin myös yleisempää kotiseutu- ja kulttuuriympäristötietoa kohdealueilta. WWW-sivut tarjoavat avoimen oppimisympäristön niin asukkaille, yrittäjille, kesävieraille, koululaisille kuin myös muille historiasta ja ympäristöstä kiinnostuneille.

Pohjois-Savon ympäristökeskus oli projektin toteuttajana. Hankkeen suunnittelija ja projektin vetäjä oli FM Teija Ahola. Pohjois-Savon ympäristökeskus on ympäristöministeriön sekä osittain maa- ja metsätalousministeriön alainen valtion ympäristöviranomainen Pohjois-Savossa. Ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu mm. edistää maiseman- ja ympäristönhoitoa sekä luonnon virkistyskäyttöä. Se huolehtii myös rakennussuojelusta, kulttuuriympäristön hoidosta ja kulttuuriperinnön vaalimisesta.

Teija Ahola Projektisuunnittelija.
Tehtävät: koordinointi, työnjohto, selvitykset, inventoinnit, raportointi, www-sivut, julisteet.
Helena Björk Arkkitehti, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: rakennusten korjausneuvonta. Kimmo Haapanen Viestintäpäällikkö, P-S ympäristökeskus. Ohjausryhmän jäsen. Tehtävät: julkaisu, taitto, suunnittelu www-sivut.
Merja Hyttinen Suunnittelija, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: perinnemaisemien hoitotyöt, metsänhoito
Mauno Kettunen Rakennusmestari, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: tekninen apu (ulkoilureittien rakentaminen)
Tiina Louesola Piirtäjä, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: AV-kartat, paikkatietoyhdyshenkilö
Petri Matveinen ATK-henkilö, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: logo, taitto, suunnittelu www-sivut.
Merja Miettinen Piirtäjä, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: AV-kartat, piirrokset
Juha Perho ATK-henkilö, avustaja, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: tekninen apu (www-sivut)
Kimmo Pitkänen Suunnittelija, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: ulkoilureitit, tekninen apu (kartat )
Helena Rönkä Biologi, P-S ympäristökeskus Tehtävät: inventointi (perinnemaisema), raportointi
Sirpa Sivonen Arkkitehti, P-S ympäristökeskus. Tehtävät: rakennusten korjausneuvonta

Jouko Aroalho Museonjohtaja, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.
Tehtävät: inventointi (muinaisjäännös), raportointi.
Piia Julkunen Artenomi. Tehtävät: Reitin sisältö: Pajusta ympäristöteos.
Timo Jussila Arkeologi, Mikroliitti Oy. Tehtävät: selvitykset (vesistöhistoria), juliste.
Aimo Kejonen Geologi, Geologian tutkimuskeskus Tehtävät: selvitykset (maaperä)
Jorma Knuutinen Biologi, T:mi Raimo Pakarisen luontotieto. Tehtävät: selvitykset, juliste. Olavi Räsänen Insinööri. Tehtävät: suunnittelu (rakennusten korjaus).

Puheenjohtaja: Raisa Ikonen Sisä-Savon seutuyhtymä Sihteeri: Teija Ahola Pohjois-Savon ympäristökeskus Jäsenet: Kimmo Haapanen Pohjois-Savon ympäristökeskus Pentti Heiskanen Sisä-Savon seutuyhtymä Minna Partanen Pohjois-Savon T&E -keskus Sanna Koponen Peuran museo Simo Kotiluoto Pohjois-Savon liitto Airi Muhonen Tielaitos Osmo Saarelainen Sisä-Savon Matkailuyhdistys

Työryhmän kokoonpano hankkeen aikana:
Kimmo Haapanen Pohjois-Savon ympäristökeskus
Raisa Ikonen POMO ry Sisä-Savon seutuyhtymä
Sanna Koponen Peuran museo
Antti Korhonen Vesannon kunta
Tapani Huttunen Vesannon kunta
Päivi Markkanen Rautalammin kunnanhallituksen varajäsen

Työryhmä on kokoontunut kaksi kertaa. Kokouksissa käsiteltiin seuraavia asioita:
- projektin tilanne
- www-sivut ja yhteistyö kuntien kanssa
- hoitotoimenpiteiden toteuttamistavat /omaehtoinen, talkootyö, työllistetty, muu ?
- "pomomainen toiminta", leader+ yhteisöaloiteohjelma
- ympäristöasiat kyläsuunnitelmissa, esimerkkinä oli Kerkonkosken kyläsuunnitelma.
- matkailualan yrittäjille osoitetun kyselylomakkeen sisältö. Kysymykset ovat yrittäjien suhteesta paikalliseen kulttuuriperintöön ja -ympäristöön ja näiden arvojen ja asioiden hyödyntämisestä matkailualalla.

Kaikkein keskeisimpinä yhteistyötahoina projektissa olivat kylien asukkaat ja maanomistajat. Asialle myönteinen suhtautuminen ilmeni hyvänä vuorovaikutteisena tiedonvaihtona sekä konkreettisina toimenpiteinä projektin toimintavuoden aikana. Sonkarin-Tiitilänkylän kyläläisten ansiosta retkeilypolku Patoveden rantamaille toteutui hyvässä järjestyksessä ja yhteistyöhengessä. Vesannon kunnan vastaantulo reitin ylläpidon ja rakenteiden osalta auttoi hankkeen lopullisessa toteuttamisessa. Kiitokset kaikille reitin suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneille ja erityinen kiitos maanomistajille sekä reitin rakenteiden rakentajille Kimmo Hakalalle, Liisa ja Risto Huttuselle, Elvi Korhoselle, Leena ja Matti Matilaiselle, Hillevi Niiranen, Anna-Maija ja Erkki Saikulle sekä Maija ja Jorma Vehkaluodolle.

Koko projektin ajan tukea ja arvokasta tietoa Sisä-Savon maaseudun kehittämistyöstä on saatu POMO ry:n vetäjältä Raisa Ikoselta ja Kyläpuhurin Helena Karhuselta sekä Kimmo Hakalalta. Kyläpoluilla -projekti vuorostaan toimi hankeideoiden kartoittajana omalla tahollaan. Tiivistä yhteistyötä on tehty myös Sisä-Savon ulkoilureittihankkeen vetäjien kanssa. He ovat olleet suureksi avuksi kyläpolkujen toteuttamisessa ja teknisessä suunnittelussa.

Yhteistyötahot ovat väliraporteissa, mutta vielä kerran projektin tavoitteiden toteutumisen kannalta tärkeimmät:

Kerkonkosken kylätoimikunta ja kyläläiset
Tiitilänkylän-Sonkarin kylätoimikunta ja kyläläiset
Rautalammin kunta /Olavi Saarelainen, Tuure Savolainen, Eeva Saarikko
Vesannon kunta / Erkka Ollila, Tapani Huttunen, Antti Korhonen ja Juha Soininen Patoveden reitin maanomistajat

Geologinen tutkimuskeskus / Timo Huttunen ja Aimo Kejonen
Kehitysosakeyhtiö Hurmos / Tuomas Kuhmonen, Antti T. Korhonen
Kuopion Kulttuurihistoriallinen museo / Jouko Aroalho
Mikroliitti Oy / Timo Jussila
Peuran museo / Sanna Koponen

Kyläpoluilla -projektin loppuraportti