KUTUJOELLA

Haapajärven, Savijoen ja Kutujoen vedenlaatu syksyllä 2000 

Kuvassa oikealla Kukkaropuron suu. Edessä näkyy joen hiekkapohja.

Suonenjoen Haapajärvestä, Savijoesta ja Kutujoesta otettiin vesinäytteet 12.10.2000 alueen vedenlaadun perusselvitystä varten. Myös maatalouden vaikutusta vedenlaatuun oli tarkoitus selvittää, minkä vuoksi näytteenotto ajoitettiin syysvalumakaudelle. Kustakin paikasta näyte otettiin vesimassan puolivälistä ja siitä mitattiin lämpötila sekä määritettiin sameus, pH ja väriluku sekä kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja kiintoainepitoisuus. Vedenlaatutulokset ovat liitteenä.

Haapajärvestä (piste: Haaparannan eteläpuolella kapeikossa)  mitattu väriluku, 100 mg Pt/l, osoittaa valuma-alueelta huuhtoutuneen humusaineita. Väriluku on hieman korkeampi kuin suomalaisissa järvissä keskimäärin. Veden värissä havaitaan kuitenkin usein suuria vuosien ja vuodenaikojen välisiä vaihteluita. Esimerkiksi kuivina kesinä vedet ovat yleensä kirkkaampia kuin sateisina. Veden kokonaisfosforipitoisuus oli 20 µg/l, mikä on luokiteltavissa hyväksi arvoksi. Kokonaisfosforipitoisuus on hyvin keskeinen sisävesien tilan mittari, koska se säätelee rehevyystasoa enemmän kuin mikään muu kemiallinen tekijä. Haapajärven fosforipitoisuus ilmentää lievää rehevöityneisyyttä. Myös typpi on levien ja korkeampien vesikasvien tarvitsema ravinne, mutta sen pitoisuudella ei ole yhtä selvää yhteyttä rehevyystasoon kuin fosforilla. Haapajärvestä mitattu kokonaistyppipitoisuus on hyvää tasoa. Veden happamuus (pH) on normaali. Sameus- ja kiintoainepitoisuuksiin vaikuttavat vedessä oleva pieneliöstö (lähinnä vedessä keijuvien ns. planktonlevien määrä), valumavesien mukana esimerkiksi pelloilta tulevat maa-aineshiukkaset ja vesimassan sekoittuessa pohjalta irtoava aines. Sameusarvoon vaikuttavat hyvin hienojakoiset ja kiintoainepitoisuuteen hieman suuremmat hiukkaset. Haapajärvessä sekä sameus että kiintoainepitoisuus ovat hyvän luonnonveden tasoa, sameusarvo tosin lähellä normaalin vaihteluvälin ylärajaa.

Mitatuista vedenlaatutuloksista saa ehkä konkreettisemman kuvan vertaamalla niitä Pohjois-Savon keskeisten suurten järvien tuloksiin. Esimerkiksi Leppävirran Koiruksesta ja Unnukasta vesinäytteet otettiin samana päivänä kuin Haapajärvestä, Savijoesta ja Kutujoesta. Haapajärven ravinnepitoisuudet olivat lähellä Koiruksesta ja Unnukasta mitattuja, vain hieman korkeammat, mutta väriluku oli kaksinkertainen. Suonteen fosforipitoisuus ja väriluku olivat puolestaan alle kolmanneksen Haapajärven vastaavista eikä vedessä ollut sameutta juuri lainkaan. Sen sijaan Iisalmen reitillä vesi oli selvästi sameampaa: sameusarvot olivat paikoin esimerkiksi 3-5 -kertaiset Haapajärveen verrattuna. Myös väriluku oli Iisalmen reitin yläosassa korkeampi kuin Haapajärvessä. Ravinnepitoisuudet ovat esimerkiksi Pohjois-Kallavedessä ja sen yläpuolisissa järvissä selvästi korkeammat kuin Haapajärvessä.

Savijoessa (piste: myllysillan eteläpuolella) vettä oli vain 20 cm ja näyte otettiin 10 cm syvyydestä. Savijoessa vedenlaatu oli hieman heikompi kuin Haapajärvessä: veden kiintoaine- ja humuspitoisuus sekä sameus olivat lievästi korkeammat. Myös ravinnepitoisuudet olivat noin 10-15% korkeammat. Savijoen aikaisemmat vedenlaatutulokset ovat yli 30 vuoden takaa. Humus- ja ravinnepitoisuudet olivat silloin hieman nyt mitattuja paremmat, mutta ero on niin pieni, että se hyvinkin sopii normaalin säistä aiheutuvan vaihtelun piiriin.

Kutujoen havaintopaikalla (piste: Kutujoen kivisillan itäpuolella) vedenlaatu oli lähes täysin samanlainen kuin Haapajärven havaintopaikalla. Myös Kutujoesta aikaisemmat vesinäytteet ovat vuosilta 1968 ja 1969. Vedenlaadussa ei väriluvun nousua lukuun ottamatta ole nähtävissä olennaista muutosta.

Marraskuussa 2000

Limnologi Taina Hammar 
Pohjois-Savon ympäristökeskus

• Sisällysluettelo