KUTUJOELLA

Paikallinen perinne on vahva lähtökohta 

[Tarkastele kylääsi;  Kun rakennat; Rakennuspaikat; Kyläympäristön hoitoa; Vanhan korjaaminen; Ennen korjausta; Lisätietoja; Kirjallisuutta]

Kulttuuriympäristön rakentuminen alkaa kun ihmiset asettuvat aloilleen. Paikalliset piirteet rakennetussa ympäristössä ovat tulosta monista valinnoista, joita asukkaat ovat tehneet luonnonolojen rajoissa, kunkin ajankohdan mahdollisuuksien ja rajoitusten puitteissa, kokemuksen ja näkemyksen pohjalta. Käyttö ja käytännöllisyys ovat korostetusti havaittavissa.

Oman paikalliskulttuurin tunnistaminen voi olla vaikeaa tutussa päivittäisessä elinympäristössä. Jos haluat opiskella ja oppia tunnistamaan kyläsi ominaispiirteet mieti miten ja miksi aikaisemmat rakentajat ovat päätyneet maisemassa näkyviin ratkaisuihin.

Yhdessä ympäröivän luonnon kanssa rakennukset muodostavat maisemallisen kokonaiskuvan. Sellaiset paikalliset tekijät kuin rakennusten mittakaava, muoto ja rakennusosien väliset suhteet ja väritys tulevat tärkeiksi.

Tarkastele kylääsi ja pihapiiriäsi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: 

Mihin on perinteisesti rakennettu ja miksi, onko valintaa ohjannut maasto, tiestö vai muut talouskeskukset ?

Mitkä alueet ovat jääneet rakentamatta ja miksi ?

Miten rakennukset on sijoitettu tontille ja miksi ?

Miten piha-alueet eroavat toisistaan, miten ne on rajattu ?

Mitä puulajeja on käytetty piha- tai kujapuina ?

Mitkä ovat tärkeitä näkymiä, pelto-, järvi- vai tienäkymätkö ja miksi ?

Vaihteleeko rakennusten korkeus, rungon muoto ja kattomuoto kylällä ?

Minkälaisia ovat talojen kuistit ?

Vaihteleeko rakennusten materiaalit ?

Mitä ja miten värejä on käytetty rakennuksissa ?

Missä rakennuksen osissa on koristelua ?

Löytyykö esimerkiksi ikkunoiden vuorilaudoista samoja koristemuotoja ?

Vastauksesi kertovat kylän paikallisesta rakennuskulttuurista sekä -tavasta. Tosin vastauksesi peilaa tämän päivän ympäristöä, joka on paljon monimuotoisempi ja enemmän vieraita vaikutteita ja uusia materiaaleja ja muotoja tarjoava kuin ympäristö puoli vuosisataa sitten. Paljon on hävinnyt sitä talonpoikaista rakennusperinnettä, jossa rakentamisen valintoja ohjasi vaihtoehtojen niukkuus, vähäiset ulkopuoliset vaikutteet ja vuosisatojen rakentamisen aikana hioutuneet hyviksi todetut rakennustavat.

Tutustu vanhoihin rakennuksiin ja rakenteisiin. Niissä julkisivun jäsentely on tiukasti yhteydessä rakennuksen rakenteellisiin ratkaisuihin ja mittasuhteisiin, materiaaleihin ja käyttötarpeeseen.

Kun rakennat perinteisesti, rakenna vanhan veroista äläkä vain vanhan näköistä !

Tietoa suonenjokelaisesta talonpoikaisrakennuskulttuurista saat esimerkiksi koko kunnan kattavasta rakennusperinnön inventoinnista tai vaikkapa vanhoista valokuvista, joita on kotiseutuarkiston, Peuran museon ja Kuopion kulttuurihistoriallisen museon valokuva-arkistoissa. Vanhojen 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen rakennuksien ikkunoita ja ovia tutkimalla (piirros, valokuva, mitat) löydät käyttökelpoisia hirsirakennuksiin sopivia malleja ja paikallisia koristemuotoja.

Uudisrakennuksen ei tarvitse olla vanhan kopio, mutta jos haluat jatkaa perinnettä, tee se tietoisesti ja tarkasti. Älä käytä materiaaleja, joilla jäljitellään toisen muotokieltä kuten esimerkiksi huovalla paanukatetta tai pellillä tiilikatetta. Kummallakin tuotteella on oma hyväksi ja kestäväksi havaittu käyttömuotonsa. Varmasti rahan sijoittaminen tuttuun ominaisuuksiltaan tunnettuun materiaaliin niin katteissa, maaleissa kuin rakenteissa on varmempaa kuin uusilla "hoitovapailla" tuotteilla harjoittelu etenkin vanhoissa rakennuksissa.

Uudisrakennuksessa muodon, pintamateriaalin ja värityksen sekä maastoon sijoittamisen kohdalla voidaan tehdä valintoja, jotka yhdistävät uudisrakennuksen paikalliseen perinteeseen.

Kyläympäristön hoitoa on rakennusten jatkuva kunnossapito

Kestävän kehityksen periaatteen mukaista on uudisrakentamisen sijaan rakennusten korjaaminen ja ylläpito. Uusirakentaminen on valmiin ympäristön täydentämistä. Rakennusten kestävä käyttö vahvistaa ja korostaa paikallisuutta ja ylpeyttä kotiseudun perusluonteesta.

Nopea ja tehokas keino ympäristön parantamiseen on alkaa se omasta pihapiiristä. Säännölliset vuosihuollot tulevat ajan mittaan huomattavasti halvemmaksi kuin aika ajoin toistuvat kalliit peruskorjaukset. Sään vaihtelulle ja ulkoilmalle altistuvat pinnat ja rakenteet vaativat ajoittaista huoltoa ja uusimista. Materiaalin vanhenemisominaisuuksista pitää aina vaatia tietoa. Perinteisistä rakenteista, rakennusmateriaaleista ja -tekniikasta löytyy kokemusta, jota ei ole aina saatavissa uusista materiaaleista tai rakenteista.

Vanha ja tarpeettomalta juuri nyt vaikuttava rakennus kannattaa pitää säästössä tuleville sukupolville. Suojaa ja huolla rakennus välttämättömiltä osin ja mahdollista siten sen käyttö tulevaisuudessa. Katteen ja vesirännien kunnossapito ja ikkunaluukkujen ja ovisalpojen käyttö suojaa puurakennuksen kosteudelta ja ilkivallalta. Lisäksi on kylmillään olevan rakennuksen riittävästä ilmanvaihdosta huolehdittava. Suojaamaton, tyhjilleen jätetty rakennus rappeutuu nopeasti ja on kyläympäristölle rasite.

Vanhan korjaaminen

Vanhan rakennuksen korjaamista hävittämisen ja uudisrakentamisen sijaan pidetään nykyisin tavallisena ja usein myös edullisena tapana tyydyttää nykypäivän tarpeet.

Peruskorjaustoiminnan lisääntyminen nosti esille rakentajien ohuen tietämyksen korjausrakentamisesta. Sukupolvia oli ehditty kouluttaa nykyaikaisen teollisen rakentamisen ammattilaisiksi ennen kuin viime vuosikymmenenä aloitettiin rakennusalan ammattilaisten täydennyskouluttaminen korjausrakentamiseen ja nykyään korjaustyöhön erikoistuneita uusia rakentajia valmistuu oppilaitoksista.

Peruskorjauksessa lähtökohtana on rakennuksen tekniset ja esteettiset ominaisuudet. Korjauksen yhteydessä helposti hävitetään juuri niitä rakennuksen ominaisuuksia, jotka ovat tehneet siitä tutun ja rikasilmeisen. Suunnitteluvaiheessa pieniltä tuntuvat muutokset kuten ikkunoiden koon ja puitejaon muuttaminen sekä ulkoverhouksen profiilin vaihtaminen saattavat muuttaa rakennuksen ulkonäköä yllättävän voimakkaasti huonompaan suuntaan. Varminta on käyttää uusittavissa rakennusosissa vanhaa mallia.

Vanhan rakennuksen korjauksessa tulisi suhtautua varauksellisesti uudisrakentamisessa käytettäviin teknisiin ratkaisuihin ja uutuusmateriaaleihin. Rakennuksen kaikki hyväkuntoiset rakenteet ja rakennusosat kannattaa säilyttää ja käyttää sellaisinaan. Uuden rakennustekniikan soveltaminen vanhaan rakennukseen voi myös yllättävästi osoittautua rakennusvirheeksi. Onkin parempi korjata kevyesti ja varautua myös siihen, että virheelliseksi osoittautuva korjaus voidaan purkaa vanhaa rakennusta hajottamatta.

Peruskorjauksen suunnitteluun kannattaa uhrata aikaa ja aina on hyödyllistä käyttää ammattitaitoista suunnittelijaa.

Ennen korjausta, tutustu rakenteeseen ja seuraa tilannetta

Korjaukseen on parasta edetä vaiheittain. Aloita suunnittelulla ja pitäydy olennaisessa, korjaamisessa älä uusimisessa. Tarpeetonta ei kannata kustantaa - periaate pätee myös rakennuksen korjauksessa.

Ennen kuin ryhdyt korjaamaan todettua rakenteellista vauriota, selvitä vaurion syy ja luonne.

Tavallisia vaurion aiheuttajia:

- liiallinen kosteutta keräävä kasvillisuus rakennuksen ympärillä 
- maaolosuhteiden muuttuminen 
- vesi juokseekin talon alle eikä pois 
- alustan tuulettuminen on estynyt 
- katon vesirännit tai kourut puuttuvat tai niiden kunto on huono 
- ulkoseinän maali on sopimaton

Mikäli vauriot eivät johdu rakenteellisista virheistä, on varminta säilyttää vanha rakenne ja käyttää korjauksessa alkuperäisen kaltaisia materiaaleja. Vanhan rakennuksen huoltotoimenpiteiden selkeys perustuu perinteisten materiaalien korjattavuuteen ja käsityömäisen rakennustekniikan helppouteen huoltaa, vaihtaa ja poistaa osia.

Lisätietoja

Rakennuskulttuurikeskus Lastu
Linnansalmentie 85, 73 100 Lapinlahti 
p. (017) 733 360
Puhelinneuvonta on maksutonta 
Rkm Matti Valkonen puh. (017) 733 361/ 0400 927 246

Korjausrakentamiskeskus Lepistö, Varkaus

Lue myös tästä rahoituksesta ja neuvontapalveluista.

Kirjallisuutta

Härö, Elias - Kaila, Panu, 1976. Pohjalainen talo. Rakentajan opas. Helsinki. 
Järvinen, Kalevi, 1999. Puurakennusten ulkomaalaus. Rakennustieto Oy. Helsinki
Kaila, Panu, 2000. Kevät toi maalarin. Perinteinen ulkomaalaus. Jyväskylä. 
Kaila, Panu, 1997. Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. Helsinki. 
Kaila - Pietarila - Tomminen, 1987. Talo kautta aikojen. Jyväskylä. 
Kaila - Vihavainen - Ekbom. Rakennuskonservointi. Museokohteena säilytettävien rakennusten korjausopas. Suomen museoliiton julkaisuja 27. 
Museoviraston korjauskortisto. Museoviraston rakennushistorian osasto. (hoito-ohjelman lähteet) 
Niiranen, Timo, 1981. Miten ennen asuttiin. Vanhat rakennukset ja sisustukset. Keuruu. Vuolle-Apiala, Risto, 1997. Perinnemaalit, Rakennusalan kustantajat RAK. Jyväskylä.

Lähteet

Hämeenkyrön kansallismaiseman hoitosuunnitelma. Vammala 1997. 
Kaavin kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 212. Ympäristöministeriö. Helsinki1998. 
Oma kylä -kiertonäyttely. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Teija Ahola ja Merja Kumpulainen, Sami Tossavainen. 
Siuntion kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 367. Ympäristöministeriö. Helsinki 1997.

• Takaisin