KUTUJOELLA
Suonenjoen Kutumäki-Pörölänmäki
-alueen muinaisjäännösinventointi
syyskuussa 2000
Työn tarkoituksena oli etsiä uusia muinaisjäännöksiä
Haapajärven-Leväjärven väliseltä vesistöalueelta. Kartta. Alueella on kaksi
pienehköä järveä: Kutujärvi ja Savijärvi, sekä niiden välinen
Kutujoki.
Alueelta ei tunneta lainkaan esihistoriallisia irtolöytöjä.
Lähimmät, muutaman kilometrin päässä tutkimusalueelta saadut
irtolöydöt ovat kiviesineitä, jotka on
"löydetty" taloista, ilman tarkempia löytötietoja. Nämä
löytöpaikat ovat sekundaarisia. Lähin tunnettu kivikautinen asuinpaikka
on Koskeloveden koillisrannan Saunaniemessä. Suonenjoen alue on
arkeologisesti lähes täysin tutkimatonta. Esihistoriallisia
asuinpaikkoja ei kunnassa ole aiemmin systemaattisesti etsitty.
Kutujoen vesireitti on jatkoa Pieksämäen
Pieksänjärveltä tulevalle jokireitille, joka Haapakoskella,
tutkimusalueen eteläpuolella haaraantuu kahtaalle: luoteeseen Kutujoen
kautta Koskelovedelle ja koilliseen Eteläselälle. Vesireitin
Pieksämäen puoleisesta päästä tunnetaan useita muinaisia
asuinpaikkoja. Vastaavan kaltaisen Naarajoki-vesireitin varrelta
Pieksämäeltä tunnetaan useita muinaisjäännöksiä.
Esihistoria
Esihistorian
aikakaavio
Esihistorialliset asuinpaikat sijaitsevat
(jos niitä on) lähes nykyisen rannan tuntumassa, parisen metriä
Savijärven tason yläpuolella. Tältä tasolta löytyviä asuinpaikkoja
ei voida ajoittaa ilman iän tarkemmin määrääviä löytöjä (kuten
esim. keramiikka). Ne voivat periaatteessa olla 200-10000 vuotta vanhoja.
Maaperä tällä "iän-ikuisella" korkeustasolla on kuitenkin
harjunkin liepeillä jo varsin hienoaineksista ja siten märkää, eikä
välttämättä kovin hyvin asuinpaikkamaastoksi sopivaa. Kasvillisuus
rannan ja 102,5 m:n korkeustason välillä on alueella pääosin hyvin
pusikkoista, mikä vaikeutti havaintojen tekoa. Parhaimmat rannat on
rakennettu tai peltoina. Pihoja ja peltoja en penkonut. Nämä em. seikat
voivat olla syynä siihen, että alueelta ei asuinpaikkoja löytynyt.
Alue, erityisesti harjualue vesistön
itärannalla, tarjosi mahdollisuuden etsiä Suomen varhaisimman asutuksen
asuinpaikkoja. Vanhimmat maamme asuinpaikat tunnetaan Etelä-Karjalasta.
Ne lienevät nykytietämyksen mukaan n. 11000 vuotta vanhoja. Vanhimmat
Keski-Suomen asuinpaikat ovat Laukaalla ja ne on ajoitettu n. 10500 vuotta
vanhoiksi. Vanhin tunnettu Savon asuinpaikka on Siilinjärven Limalahdssa
ja se on n. 10200 vuotta vanha. Tuon ikäisiä asuinpaikkoja tunnetaan
Keski-Suomesta jo kymmeniä.
Harjualueen topografia on mitä oivin
varhaiskivikautisille asuinpaikoille. Tällöin terävin huomio on
kiinnitettävä 106-115 m korkeustasoille, joskin on syytä tarkastella
rinteitä aina 120 m tasolle asti. Alle 106 metrin taso saattaa jo
sekoittua vesistön myöhempiin vaiheisiin, eikä sen tason alapuolisia
paikkoja voida enää luotettavasti ajoittaa Itämeren
rannansiirtymisellä. Alueen topografia muistuttaa suuresti alueita,
joilta on aiemmin löydetty yli 10000 vuotta vanhoja asuinpaikkoja.
Päähuomio inventoinnissa asetettiinkin Ancylusjärven rantatasoille.
Lähdettiin pyytämään tosi "isoa kalaa", nykyrannan
"sinttien" jäädessä vähemmälle huomiolle.
Lue lisätietoja alueen vesistöhistoriasta.
Havainnot
Harjun rinteillä, vesistön
länsirannalla on monin paikoin havaittavissa muinaisrantatörmiä.
Komeimmat ja selkeimmät rantatörmäportaikot havaitsin Viipperonharjun
itärinteellä Hautaniemen länsipuolella. Paikka on harvinaislaatuinen.
En ole missään havainnut näin selviä ja monia Ancylusjärven
rantamuodostumia samassa paikassa, yhtenä portaikkona. Rinne olisi vaaittava.
Alueella on lisäksi komeita siirtolohkareita (joiden kyljessä olisi
ollut suojaisaa asustella).
Pätevä sääntö on, että missä on
muinaisranta, siellä voi olla asuinpaikka. Inventoinnissa on siis
paikannettava muinaiset rantatasot ja sitten kuljettava niitä pitkin
havaintoja tehden. Havaintomahdollisuudet olivat alueella hyvät,
muinaisrannat selvästi havaittavissa. Tarkastelin alueen metsäteiden
pinnat ja tieleikkaukset. Pengoin tuulenkaadot ja myyränkolot. Tein eri
alueille kymmeniä koekuoppia, kaikkiaan lähes parisataa kuoppaa. En
missään havainnut pienintäkään merkkiä esihistoriasta! (merkkejä
ovat: löydöt, lohkoontuneet kivet, palaneet kivet, likamaat, palomaat,
hiilenmurut syvällä, painanteet ja kulumakohdat törmän päällä jne.)
Alue osoittautui tyhjäksi varhaisimman kivikauden asutuksesta. Tämä
tuntuu uskomattomalta, ottaen huomioon alueen oivuuden. Hälytin avukseni
"koekuopitusvoimaksi" yhdeksi päiväksi Kuopion museosta Jouko
Aroalhon ja arkeologian opiskelijan. Tihennetty koekuopitus ja useampi
silmäpari ei tuottanut toivottua tulosta.
Jouhteninen -järven pohjoisranta on
tyypillistä pyyntikulttuurin asuinpaikkamaastoa: etelänsuuntaista
hiekkarantaa. Järvi lienee ollut nykyisellä tasolla koko
esihistoriallisen ajan. Nykyinen rantatörmä on 1-2 m korkea ja
maaperältään hiekkaa. Koekuopitin varsin tiheästi järven asumattoman
luoteisrannan törmän päällystän, ilman mitään havaintoa
esihistoriasta. Alueen tyhjyys on hämmästyttävää. Kyseessä voi
(epätodennäköisesti) olla äärimmäisen huono onni, lapionpistojen
osuessa asuinpaikkojen välille ja niiden löydöistä ja liasta tyhjiin
kohtiin. Jotain olisi kyllä pitänyt siltikin havaita. Viipperon aluetta
ei ole syytä unohtaa kokonaan, vaan siellä voisi tilaisuuden tullen
käydä tekemässä lapionpistoja.
Erityisen hieno muinainen
"laguuni" on heti Kutujoen kosken pohjoispuolella, vanhan tien
sillan luoteispuolella. Paikka olisi mitä tyypillisin kivikautisen
asuinpaikan sijaintipaikka. Etelän suuntainen kaartuva ja suojaisa
hiekkaranta Ancylusjärven vuonon pohjukassa, kapean salmen äärellä.
Paikka on syytä pitää tarkkailun alla ja sitä on tilaisuuden tullen
koekuopitettava lisää.
Vaikuttaakin todella siltä, että nyt
tutkitulla alueella ei liene ollut varhaisimman kivikauden asutusta tai
ainakin se on ollut huomattavasti vähäisempää ja satunnaisempaa kuin
muualla vastaavilla paikoilla. Myös myöhempi esihistoriallinen asutus
lienee ollut suhteellisen vähäistä.
On kuitenkin todettava, että nykyisen
rannan tuntumassa on vielä tutkimattomia maastonkohtia, jotka
voivat vielä muuttaa tilanteen. Tällaisia topografialtaan (mutta ei
välttämättä maaperältään) kelvollisia maastonkohtia ovat:
- Vanha peltosarka heti Savijärven länsirannalla, rannan eteläisimmän
talon eteläpuolella, harjun ja rannan välillä. Pelto on nyt tiheää
pusikkoa.
- Peltoalue Savijärven koillis- ja pohjoispuolella, sekä kosken suussa.
- Peltoläiskä Rämpsän talon ympäristössä Kutujärven
luoteisrannalla.
Espoossa 15.9.2000
Timo Jussila Mikroliitti Oy
Email: Mikroliitti@dlc.fi
Myöhäisemmän kivikauden
asuinpaikkalöytö Kutujärven itärannalla
Syyskuun lopulla v. 2000 Kuopion
kulttuurihistoriallisen museon johtaja, arkeologi Jouko Aroalho paikansi
kivikauden asuinpaikan Kutujärven itärannalta vesirajasta. Paikalta
löytyi kvartsi-iskoksia ja yksi kivikaavin. Asuinpaikan sijainti antaa
viitteitä siihen, että paikka on myöhäiseltä kivikaudelta eli ajalta
4000 - 2000 eKr.
KUTUJÄRVEN KIVIKAUTINEN ASUINPAIKKA
Tunnistetiedot:
Nimi: Kutujärvi
Inventointinumero: 3.106
Ajoitus: kivikausi
Kohteen laji: asuinpaikka
Tarkastus aika: 27.9.2000-11-23
Tarkastajat: Jouko Aroalho-Teija Ahola-Simo Voutilainen
Sijaintitiedot:
Peruskartta: 3241 02
Koordinaatit:6938 93/503 20
Mpy: n. 97, 5 m
Tila: Heikkilä 4:13
Tarkastuskertomus:
Kun aiemmin syyskuussa Timo Jussilan
toimittama inventointi (jossa tarkistettiin pääosin Ancylus-järven
rantatasoja) ei paikantanut muinaisjäännöksiä päätimme käydä
alueelle vielä kerran katsomassa nykyisiä rantatasoja. Ajoimme lähelle
Kutujärven rantaa ja kävimme tarkastamassa järven itäpuolisen rannan,
josta sitten melko nopeasti löydettiin vesirajasta kvartsia. Löytöjä
tuli n. 10 m:n matkalta - sekä rantavedestä että rannalta. Kutumäki
lähtee nousemaan melko jyrkästi rannasta, eikä rantapenkan päältä
löytynyt mitään kuopituksesta huolimatta. Alueen maaperä on hietikkoa
(moreenia).
Jouko Aroalho 31.10.2000
Kuvassa paikalta löydetty kivikaavin.
Terä vasemmalla.
Kuva: Kari Jämsén.
Löytöluettelo Suonenjoen
kiinteistä muinaisjäännöksistä sekä irtolöydöistä.
Hyviä linkkejä:
|
