KUTUJOELLA 

Maiseman perusrakenne

Yleistä

Kutumäen kylällä maisema on jylhää. Laajat kallioalueet Kutujärven molemmin puolin hallitsevat maisemaa. Kylän poiki luode-kaakko suunnassa virtaavan Kutujoen rannat ovat lännessä jyrkät ja hiekkaperäiset, idässä kallioiset. Kalliot ovat enimmäkseen alle metrin paksuisten pohjamoreenikerrostumien peitossa. Paljasta avokalliota on lähinnä Kutukosken koillispuolella. 

Viipperosta ja Jauhomäen kylältä puuttuvat luode-kaakko suuntaiset moreeniselänteet. Maiseman rikkonaisuutta lisäävät tiheän kallioryhmän lisäksi louhikkoiset kumpumoreenit kylien länsiosissa. Kallioiden välisissä painanteissa on soita, järviä tai lampia. Paljaita avokallioita on enemmän kuin Kutumäellä.

Pörölänmäellä jokivarren itärannalla maiseman kokonaiskuva on tasaisempi. Säyneisen ja Saarisen välillä on leveä luoteesta kaakkoon mataloituva hiekkamoreeniselänne, jonka itäreunalla Savijoen, Savijärven, Kutujoen ja Pienen Savijärven rantakumpareilla on viljelykseen sopivaa silttimaata. Etelämpänä Saarisen takana ja Savijoen länsipuolella on maasto pienimuotoisempaa, kallioiden ja soiden täplittämää. Jokireitin länsipuolella kylä rajautuu harjuun. Pörölänmäki -niminen kalliomäki sijaitsee Jäppiläntien varressa Suurijärven luona. Täällä asutus on sijoittunut mäkien laelle tai rinteille. Erikoisesti Pörölänmäki tarjoaa hikevät maat ja hallattoman ja pienilmastoltaan suotuisan paikan mansikanviljelylle. 

Maastamme on tehty useita eri luonnonpiirteisiin perustuvia biologisia ja luonnonmaantieteellisiä aluejakoja. Kulttuuripiirteisiin ja maisemakuvaan perustuva maisemamaakuntajako esiteltiin v. 1993 ympäristöministeriön asettaman maisema-aluetyöryhmän mietinnössä (II). Alueet on valittu maisemamaakunnittain niin, että valinnoissa tulevat esille maan eri osille luonteenomaiset piirteet. Suonenjoen alue on tämän aluejaon mukaan Keski-Suomen järviseudun, Pohjois-Savon järviseudun sekä Savonselän maisemamaakuntien risteyskohdassa. Pörölänmäen ja Kutumäen seutu jää Savonselän alueelle.

Savonselkää luonnehditaan pinnanmuodoiltaan loivaksi, mutta yläväksi ja karuksi välialueeksi, jossa järviä on ympäröiviä seutuja niukemmin, mutta soita huomattavasti enemmän kuin muualla itäiseen Suomeen. Savonselkä on vedenjakajaseutua. Sen lännenpuoleiset vedet kuuluvat Rautalammin reittiin ja idänpuoleiset vedet Vuoksen vesistöön. Maisemalle antavat elävyyttä muutamat harjujaksot sekä laajalle levinneet kumpareiset, drumlinisoituneet moreenikentät.

Hannu Rönkä on laatinut v. 1999 geomorfologisen kartan ja sen selvitysosassa esitellään korkokuvatyypin ja pinnanmuotojen perusteella luotu maisema-aluejako. Sen mukaan Pörölänmäen ja Kutumäen kylät kuuluvat moreenikerrostumien hallitsemaan alueeseen, ja erityisesti vielä Rautalammin ja Suonenjoen drumliini- ja järvialueeseen. Alueelle on tyypillisiä pitkät ja matalat, pääasiassa moreenista koostuvat drumliinit sekä notkelmia peittävät suot.

Drumliini = Pitkänomainen madaltuessaan kapeneva selänne. Tärkein piirre on ympäristöön nähden ilmeinen suuntautuneisuus jäätikön liikesuunnan mukaisesti sekä kohtalaisen moreeniaineksen määrä. Luultavimmin drumliinit ovat muodostuneet jäätikön alla mannerjäätikön sulamisvaiheessa (deglasiaatio) kohtalaisen matkan päässä jäätikön reunasta erilaisten kallioperän esteiden taakse kasautuneesta sekä jäätikön paineen deformoimasta pohjamoreenista.

Muinaisrannat ja muita germorfologisesti mielenkiintoisia tutustumiskohteita

Mannerjäätikön peräytyessä alueelta luoteeseen noin 9500 vuotta sitten, olivat laajat alueet Kutumäellä veden pinnan yläpuolella. Yoldiameri jätti rannanmerkkejä tasolle, joka nykyisin on noin 140 m mpy. Esimerkiksi Pörölänmäen itärinteellä on Yoldiameren muinainen rantatörmä mainitulla korkeudella.

Selkeitä rantamuodostumia syntyi, kun veden pinta pystyi pitkään paikoillaan tai kohosi vähitellen. Rannan jyrkkyys ja sijainti avoimen ulapan yhteydessä edisti rannanmerkkien kehittymistä.

Jäkälakankaalla noin 140 metrissä mpy on Yoldiameren ylimmän rannan taso.

Yoldia-vaihetta seuranneen Anculys-järven (9000-8500 vuotta sitten) muinaisrantatörmistä on hyviä esimerkkejä Viipperon harjulla.

Kumpumoreenimuodostumat Viipperojärven ja Suurijärven luoteispuolella ovat syntyneet peräytyvän mannerjäätikön reunavyöhykkeen sisältämästä moreeniaineksesta.

Etelä-Savon puolella Puustellinmetsässä Jouhtenisen ja Vuorisen välillä on tuuli kerrostanut dyynejä eli hietamuodostumia aikanaan maankohoamisen myötä paljastuneista rantakerrostumien pinnasta irronneesta hieta ja hiekka-aineksesta. Dyynien "eläminen" lakkasi kun kasvillisuus levisi alueelle eikä ne enää altistunut tuulen kuljettavalle ja kasaavalle toiminnalle.

KALLIOT

Kutumäen ja Pörölänmäen alueella maanpinnan muodot ovat kallioperän aiheuttamia. Kylien kallioperä on graniittia ja granodioriittia sekä niiden porfyyrisiä muunnoksia. Alueen korkein kohta Kutumäellä on lähes 209 m merenpinnan yläpuolella (mpy). Pörölänmäen huippu on reilun 160 m korkeudella.

Porfyyrinen = Kivessä on yksityisiä suurehkoja hajarakeita hienommassa perusmassassa.

MOREENI

Mannerjäätikön virtaus seudulla on ollut luoteesta kaakkoon. Virtauksen suunta näkyy moreeniselänteiden suuntautuneisuutena (330 astetta).

Alueen moreenikerrostumat ovat ainekseltaan hiekkamoreenia, jonka savipitoisuus on noin 3 %. Alueelle tyypillisten laajoja mäkialueita peittävä pohjamoreeni on mannerjäätikön liikkeeseen nähden suojaisille mäkien kaakkoisrinteille paikoin kerrostanut useita metrejä paksuja moreenikerrostumia kuten esim. Pohjalamminvuoren ja Pörölänmäen kaakkoisrinteillä. Mannerjäätikön virtausta vastaan olleilla rinteillä moreenikerros joko puuttuu tai on varsin ohut.

Pintamoreenimaita Viipperossa.

Pohjamoreenikerrostumien ohella alueelta löytää pintamoreenikerrostumia. Etenkin Viipperonjärven luoteispuolella on paikoin usean metrin korkuisia kumpumoreenimuodostumia. Näille on ominaista ympäristöään runsaampi pintakerroksen lohkareisuus ja kivisyys.

HARJUT ELI JÄÄTIKKÖJOKIKERROSTUMAT

Joki- ja järvireitin lounaispuolella kulkee lähes yhtenäinen harju. Harjujen nimet etelän suunnalta alkaen ovat: Viipperonharju, Kouluharju ja Hukkasenharju. Ne ovat osa pitkää harjujaksoa, joka alkaa Kalajoen hiekoilta ja jatkuu Sievin, Pihtiputaan ja Rautalammin kautta Suonenjoelle ja edelleen kulkien Pieksämäen ja Sulkavan koillispuolitse kohti II:ta Salpausselkää. Harjun materiaali on suurimmaksi osaksi hiekkavaltaista. Savijärven länsipuolella olevat jyrkkärinteiset ja kapeat harjanteet ovat karkeaa soravaltaista harjuainesta.

Harjut ovat suurelta osin viljelykseen huonosti sopivaa hiekkaa ja soraa. Sen sijaan ne ovat kuivina helppokulkusina kangasmetsinä olleet kautta aikojen tärkeitä kulkuväyliä. Vanhimmat rakennetut maantiet rakennettiin aina kun oli mahdollista harjuille.

Kylien halki kulkevassa harjujaksossa muodostuu runsaasti hyvälaatuista pohjavettä. Paikallisesti merkittäviä ja oletettavasti hyvälaatuisia pohjavesivaroja esiintyy myös kalliomäkien kaakkoisrinteillä olevissa useita metrejä paksuissa hiekkamoreenikerrostumissa. Lähteissä vuorokautinen virtaama saattaa olla muutaman kymmentä kuutiometriä.

Viipperon harju kuten koko harjujakso on tällä alueella ollut suurimmaksi osaksi Yoldiameren peitossa. Maankohoamisen edistyessä ja vedensyvyyden pienentyessä harjut ovat joutuneet rantavoimien vaikutuksen alaisiksi. Harjuista on huuhtoutunut ja kerrostunut hiekkavaltaisia rantakerrostumia esim. Jouhtenisen lammen ympäristöön.

VESISTÖT

Pörölänmäen ja Kutumäen järvet ja joet kuuluvat Rautalammin reittiin. Vesistöjen pinta vaihtelee Haapajärven ja Kutujärven välillä 102,1 - 97,8 metrin välillä. Vedet virtaavat kohden luodetta Koskeloon Hirvolan kosken ja Kutukoski kautta.

ASUTUKSEN SIJOITTUMISESTA

Kutumäki ja Pörölänmäki ovat mäkiasutusaluetta. Vanhoja asuinpaikkoja on kalliomäkien ja drumliinien laki- ja rinnealueille, etenkin kaakkoisrinteillä.

• Kutumäen kaakkoispuolen moreenimailla sijaitsevat Penttilän 170 m ja Lehdon tilat 155 m mpy. 
• Kutumäen Kangas on 140 m mpy Kutujärveen viettävällä hiekkamoreenimaalla.
• Pörölänmäen Tuomaalan talouskeskus 150 metriä mpy. 
• Viipperon Paavola on Paavolanvuorien kaakkoisrinteen hiekkamoreenimaalla 145 m mpy. 
• Lehtolan talo on Navettamäeltä alkavan drumliinin kaakkoisrinteellä 120 m mpy. Saman drumliinin hännänhuippu osuu Hirvolan (107 m mpy) talouskeskuksen kohdalle.

Asutusta on myös järvien ja jokien rantakerrostumilla.

• Kutukosken rannalla on Jokela 105 m ja Rantala 115 m mpy. 
• Savijärven (99,2) itärannalla, Savijoen varressa ja Haapajärven pohjoispäässä (102,1) asutus keskittyy 105 m ja 110 m korkeuskäyrän tuntumaan. 
• Jauhomäessä Kutujärven (97,8) länsirannan ja Viipperossa pienten järvien (112-116) rantojen jyrkkyydestä johtuen rantasijaintinen asutus jää melko etäälle (100-300 m) rannasta ja korkealla (130 metriä mpy).

Asutus on harvaa ja koostuu yksinäistaloista tai pienistä taloryhmistä.

Pitkäaikaisimmat viljelykset löytyvät Kutujärven rantavyöhykkeeltä, Kutumäen ja Pörölänmäen kaakkoisrinteiltä sekä leveältä moreeniselänteeltä Lehtolan ja Hirvolan mailta.

Viipperon ja Jauhomäen kylien asutus on harjun ja kumpumoreenialueen välisessä mäkimaastossa. Siellä toimeentulon perustana on ollut pienialaisten viljelyyn käyvien moreenimaiden lisäksi kalastusmahdollisuuden tarjonneet järvet ja lammet.

LÄHTEET:

Arvokkaat maisema-alueet . Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Osa II. Helsinki 1993.

 Maaperäkartta. Pörölänmäki. 3241 02. 1.20 000. Karttakeskus , Helsinki 1991. 
- Esa Kukkonen, GTK: Kalliot, Moreeni, Harjut, Kerrostumat, pohjavesi. 
- Jukka Leino, GTK: Eloperäiset kerrostumat. 

Rönty, Hannu, 1999. Kuopion alueen geomorfologinen kartta. Raportti. K21.42/3223/1/1999. Geologian tutkimuskeskus. Väli-Suomen aluetoimisto.

• Etusivu