KUTUJOELLAKutujoen luonto- ja maisemaselvitys Raportti 24.8.2000 Johanna Heimonen 1. Alueen kuvaus Kutumäki-Pörölänmäki on nimetty ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnössä vuonna 1992 maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi Suonenjoella. Suonenjoen ja Pieksämäen välinen vanha maantie on rakennettu 1780-luvulla. Tien varrella on vanhaa rakennuskantaa ja arvokasta kulttuurimaisemaa Kutumäen ja Pörölänmäen kylissä. Alueen halki kulkee uusi kantatie 72 (Suonenjoki-Pieksämäkitie), jonka liikenteellinen merkitys on kasvanut tieyhteyden parantamistöiden valmistuttua.
Ropposen (1993) mukaan Kutumäen ja Pörölänmäen vuorijakso koostuu gabrosta ja muista syväkivilajeista ja sisältää korkeita, mutta loivapiirteisiä kohoumia, jotka parhaimmillaan ovat 210 metriä korkeita. Mäkien välissä on Kutu- ja Savijoen laakso, jonka länsireunalta alkaa Viipperon harjujakso, joka ulottuu Rautalammille saakka. Suurin osa Kutumäen ja Pörölänmäen alueen metsistä on metsätaloudellisessa käytössä olevaa metsää. Alueella ei ole vanhojen metsien suojelukohteita. Suoalueita on ojitettu melko runsaasti. Suonenjoki-Pieksämäkitien varteen jää ojittamattomampaa rämealuetta. Tien varteen jää myös maisemallisesti kaunis Viipperon harju. Harjualueen pohjoispäässä on soranottopaikka Kouluharjulla. Harjualue on enimmäkseen mäntyvaltaista puolukka- ja kanervatyypin kangasta. Harjun eteläosissa Pieksämäkitien varressa on enemmän männikköistä jäkäläkangasta. Kosteammilla paikoilla (notkelmat ja rinnepaikat) on kuusialikasvosta tai nuorta lehtipuustoa männikön alla. Harjualueella on muutama soisempi sekä kallioisempi ja kivikkoisempi paikka. Kouluharjulla esiintyy mäntykukkaa ja Jouhtenisenkankaalla on Suonenjoen ainoa sarjatalvikin kasvupaikka. Mäntykukkaa löytyy myös Kutumäeltä kyläläisten tiedon mukaan. Kutumäen ja Pörölänmäen kylien
alueelta löytyviä arvokkaita luontokohteita ovat metsänemän
kasvupaikka, paikallisesti tai maakunnallisesti arvokkaat lehtokohteet ja
Kutujoen Natura 2000-alue. Alueen pelloista suurin osa on viljelyksessä,
mutta alueelta löytyy myös hoitamista tarvitsevia niittykohteita. Arvokkaiden luontokohteiden kuvaukset:
2. Alueen suojelutilanneKutumäen alueella on kaksi
lääninhallituk- sen, nykyisin ympäristökeskuksen, päätök- sellä
rauhoitettua luonnonsuojelualuetta. Alueet on rauhoitettu maanomistajien
hakemuksesta ja sijaitsevat yksityismailla. Pörölänmäen alueella on myös maanomistajien hakemuksesta luonnonmuistomerkkeinä rauhoitettuja yksittäisiä puita, jotka on suojeltu juuristoineen kaikelta vahingoittamiselta. Tuomaalan tilalta on rauhoitettu 23.6.1971 vanha mänty sekä riippakuusi, jotka sijaitsevat lähellä Suurijärveä (luonnonmuistomerkin numero Ympäristöministeriön rauhoituspäätösluettelossa 1434). Arolan tilalla on rauhoitettu 4.4.1975 vanha mänty, joka sijaitsee melko lähellä Suonenjoki-Jäppilätietä (luonnonmuistomerkin nro 1702). Ko. tien vieressä on 23.6.1971 rauhoitettu istuinpetäjäksi kutsuttu mänty Vauhkolan kylässä (Ympäristöministeriön rauhoituspäätösluettelossa luonnonmuistomerkin nro 1436). Kutumäen ja Pörölänmäen kylillä ei ole valtakunnallisiin vanhojen metsien, harjujen tai soiden suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Valtakunnallisen lehtojen suojeluohjelman mukaisia maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaita lehtoalueita ovat Kutujoen jokivarsilehto, Kutumäen kallionaluslehto ja Rauhalan lehto (Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö 1988). Kutujoki (16 ha) kuuluu valtioneuvoston päätökseen Natura 2000-verkoston alueista. Suonenjoen arvokkaita luontokohteita kylien alueella ovat Savijoki-Kutujoki, Kukkaronnotkonpuron keskiosa, Kutumäen kallionaluslehto, Rauhalan lehto sekä Viipperonharju (Pakarinen 1989). Lisäksi luontoselvityksessä on yleispiirteisesti tarkasteltu uhanalaisten ja harvinaisten eliölajien esiintymistä Suonenjoen alueella. Suonenjoen ympäristöohjelmassa on Kutumäen ja Pörölänmäen alueelta maa- ja karjatalouden muovaamina perinnebiotooppialueina: Hirvolan hakamaa (n. 50 aaria, ympäristöohjelman mukaan käytössä oleva luonnonlaidun) sekä Jokelan alue (niitty). 3. Suojelun tavoitteet ja suojeluarvojen säilyttäminenNatura 2000-verkoston tavoitteena on suojella arvokkaita luontotyyppejä ja uhanalaisia eliölajeja EU:n alueella. Kutujoella pyritään suojelemaan vesilailla luonnontilaista jokireittiä sekä luonnonsuojelulailla rantasuota ja boreaalista lehtoa. Vesilain mukainen suojelun toteuttaminen ei aiheuta rajoituksia tavanomaiselle käytölle, esim. maa- ja metsätaloudelle, vedenhankinnalle, vesillä liikkumiselle, kalastukselle tms. Esimerkiksi jokirantoja voidaan raivata maiseman parantamiseksi. Vesilain mukaista ilmoitusta tai lupaa vaativissa hankkeissa tai suunnitelmissa on huomioitava Natura-säännökset. Metsänemän kasvupaikan rauhoituksen tarkoituksena on ollut turvata harvinaisen kämmekkälajin (Epipogium aphyllum) Suonenjoen ainoa kasvupaikka. Rauhoitettaessa lajia oli tavattu alueelta yhdeksän yksilöä vuonna 1971. Alueella on kielletty toiminta, joka saattaa vaikuttaa haitallisesti ko. kasvilajin kasvupaikan alkuperäisenä säilymiseen. Metsää voidaan hoitaa ja puuta ottaa valvonnan alaisena, jos metsänpohjan valaistusolosuhteet käyvät liian hämäriksi metsän tiheyden takia. Metsänemä kasvaa varjoisissa, vanhoissa kuusi-sekametsissä, joissa pohjan valaistusolosuhteet pysyvät hämärinä kirkkaallakin säällä. Metsänemän kasvupaikan uhkana on lähinnä pienen suojelualueen ympäristöolojen voimakas muuttuminen ympäröivän alueen liian voimakkaan metsänkäsittelyn seurauksena. Kutujoen jokivarsilehdossa on kielletty maaperän, eläimistön ja kasvillisuuden vahingoittaminen. Metsää voidaan hoitaa valvonnan alaisena. Suojelualueen koivikkoa on harvennettu aiemmin, eikä koivikossa juurikaan ole alikasvoskuusia. Näkymän parantamiseksi tieltä joelle voidaan raivata puustoa ja pajukkoa tien varresta. Lehtokohteen kasvillisuus ja joentörmät ovat herkkiä kulumiselle, joten liiallista liikkumista alueella tulisi välttää. Tien alapuolisen osan jokitörmälle on rakennettu aitaa ja istutettu (puutarha)kasveja kulumisen estämiseksi. Aita vaikuttaa häiritsevästi maisemaan ja puutarhakasvit eivät kuulu alueen luonnolliseen lajistoon, joten liiallinen liikkuminen jokitörmällä tulisi vähentää muulla tavoin ja aita sekä kasvit tulisi poistaa. Kallionaluslehtoa uhkaava tekijä on liiallinen lepikoituminen ja kuusettuminen, jolloin aluskasvillisuuden valaistusolosuhteet huononevat merkittävästi. Metsänhoitona voidaan vähentää aluskuusia ja leppiä siten, että vaateliaiden kasvilajien esiintyminen ei vaarannu. Rauhalan lehdon ympärillä on tehty hakkuita ja raivauksia. Hakkuissa lehtokohde on jätetty kapealti käsittelemättä. Rantalan lehtokohteen uhkana on mahdolliset metsänhakkuut. Metsänhoitotoimenpiteet tulisi suorittaa siten, että vaateliaiden kasvilajien elinolosuhteet eivät muutu liian voimakkaasti. Pakarisen selvityksessä (1989) arvokkaaksi luontokohteeksi mainitun Kukkaronotkonpuron keskiosan luonnonarvot on menetetty avohakkuiden takia, jotka on ulotettu aivan puron rantaan, jolloin puron pienilmasto ja kasvillisuus ovat muuttuneet. Pörölänmäen alueen luonnonmuistomerkkeinä rauhoitetut puut on suojeltu juuristoineen kaikelta vahingoittamiselta. Tuomaalan tilan rauhoitettu vanha mänty on pystyssä metsän keskellä. Riippakuusen on kaatunut tuuli.Kyläläisten tiedon mukaan Arolan tilan rauhoitettu vanha mänty on säästynyt alueella tehdyissä hakkuissa ja on merkitty maastossa luonnonmuistomerkiksi. Vauhkolan kylässä rauhoitettu istuinpetäjä on pystyssä tien varressa. Puut tulisi merkitä luonnonmuistomerkeiksi. Tolppaan kiinnitettäviä metallilaattoja saa esim. Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta. Suurinta osaa kylien pelloista viljellään, mutta kylien alueelta löytyy myös hoitamattomia niittyjä. Käytöstä poistuneita perinnebiotooppeja kannattaa kunnostaa, jos niittykasvillisuutta on vielä jäljellä. Niittyalueita tulisi niittää vuosittain säännöllisesti ja heinät tulisi korjata pois, jolloin rehevöityminen vähenisi ja kasvilajisto monipuolistuisi. Lisäksi puuntaimia ja pajukkoa tulisi raivata tarpeen mukaan, jotta niityt eivät metsittyisi. Tuoreiden niittyjen runsaskukkainen lajisto säilyisi parhaiten säännöllisesti, vasta kukinnan jälkeen tehdyllä niitolla (heinäkuun loppu-elokuun alku). Edellä on annettu hoitosuosituksia lehto- ja luonnonsuojelualueille. Ennen hoitotoimenpiteiden käynnistämistä tulisi ottaa yhteyttä Pohjois-Savon ympäristökeskukseen.
4. Muut maankäyttösuunnitelmatSavon Liiton maakuntavaltuuston hyväksymässä ja Ympäristöministeriön vahvistamassa Sisä-Savon seutukaavaehdotuksessa (1997) Kutumäki-Pörölänmäki-alue (90 ha, Suonenjoki-Pieksämäki-tie) on merkitty arvokkaaksi kulttuuri- ja luonnonmaisema-alueeksi, jolla on ohjeellinen rajaus. Pörölänmäki on poistettu ehdotuksesta kyläkeskuksena, koska kylällä ei ole nähty olevan kehittymisen edellytyksiä muunakin kuin maa- ja metsätalousvaltaisena alueena ja alueen palvelut ovat vähentyneet. Uusia luonnonsuojelualuevarauksia seutukaavaehdotuksessa ovat Kutumäen ja Pörölänmäen alueelta Kutumäen kallionaluslehto (3,1 ha), Rauhalanlehto (2 ha), Hakala (0,3 ha), joka on rauhoitettu luonnonsuojelulailla v. 1973 vaarantuneen metsänemän kasvupaikkana, sekä Kutujoen koski (0,7 ha, Kutujoen jokivarsilehto), joka on rauhoitettu luonnonsuojelulailla v. 1985. Ympäristöministeriö on jättänyt vahvistamatta Rauhalan lehdon luonnonsuojelualuevarauksen, koska aluetta ei voida pitää luonnonsuojelun kannalta seutukaavallisesti merkittävänä laadittujen selvitysten perusteella ja koska alueen merkittävimmät luonnonarvot voidaan turvata myös metsälain perusteella. Seutukaavaehdotuksessa uudeksi kulttuuriympäristön rakennussuojelukohteeksi on varattu alueelta Hirvolan mylly (iso yhteismylly vuodelta 1900). Savijoen ja Kutujoen kautta kulkee seutukaavassa venereitti (tai muu veneilyn käyttämä kulkutie), joka tulee Haapakoskelta ja jatkuu Koskelon matkailukeskukseen, josta lähtee venereitti Koskelovedelle. Seutukaavassa erityistoimintojen alueiksi eli kalastukseen suunnatuiksi luonnonravintolammikoiksi on varattu Pörölänmäeltä Pohjanlamminpuron, Pohjanlamminniityn sekä Murtopuron luonnonravintolammikot. Luonnonravintolammikon aluevarauksen käyttämisestä ko. tarkoitukseen päättää maanomistaja ja aluevarauksen esittämisellä pyritään aktivoimaan kalastustoimintaa. Seutukaavassa soran ottoalueeksi on varattu Kutumäeltä Kouluharju (18 ha). Viipperonharju (52 ha) on ehdotuksessa varattu pohjavesialueeksi. Alueelle ei ole yleis- tai rantakaavaa. Savijoki ja Kutujoki kuuluvat Haapakoskelta alkavaan ja Koskeloon päättyvään melontareittiin, joka on esitelty Suonenjoen melontareittiesitteessä. Reitin kokonaispituus Haapakosken tehdasyhdyskunnasta (Pieksämäen mlk) Koskelon matkailukeskukseen (Suonenjoki) on noin 17 km. Reitti muodostuu pienistä, kapeista järvistä ja näitä yhdistävistä jokiosuuksista. Reitti on parhaimmillaan keväällä, mutta on melontakuntoinen koko kesän. Reitillä on kaksi koskea. Ensimmäinen kivinen koskipaikka on Hirvolanmyllyn kohdalla, jossa on myös pohjapato sekä sillan alitus. Tämän kohdan voi ohittaa helposti kantamalla veneen. Toinen koski on Kutumäentien jälkeen. Kivinen koskipaikka on laskettavissa joessa olevan saarekkeen vasenta puolta. Reitin varrella on nuotiopaikka Haapajärven eteläpään kallioisella saarella. 5. Asukkaiden kehittämistoiveita ja muut maankäyttöön liittyvät tarpeetKylän asukkaiden mukaan kaunis luonto, joki, järvet, maaston vaihtelevat mäkimaisemat, kaunis maalaismaisema ja mukavat asukkaat tekevät kylästä viihtyisän asuinympäristön. Kylä tunnetaan asukkaiden mukaan Hirvolan myllystä, Kutujoesta, Kutujoen sillasta ja koskesta, Niilo Rytkösen tilataiteesta Jokelassa ja Suonenjoki-Pieksämäkitien varren levähdyspaikasta, josta on kaunis näköala Rantalan tilalle ja Kutujärvelle. Mielenkiintoisena luontokohteena pidetään Kutujoen lisäksi Pohjalamminvuoren jyrkkää kallioseinämää. Useat kyläläisistä pitävät tärkeänä kyläläisten yhteistyötä ja asukkaiden mielipiteiden kysymistä ympäristönhoidossa. Alueella on aktiivisia hirvi- ym. porukoita, joita voisi hyödyntää ympäristönhoidossa. Asukkaat toivovat mm. Kutumäentien pusikoiden vähentämistä, Kutujoen sillan korjausta, näköalatornia Kutumäelle, Pörölänmäen koulun säilymistä asukkaiden kokoontumispaikkana sekä jokinäkymän parantamista raivaamalla pajukkoa ja puustoa jokirannasta Pörölänmäen koulun ja sillan kohdalta. Asukkaat toivovat myös Kutujoen hyödyntämistä melontajokena, kalakilpailuja ja muita kesätapahtumia, vanhojen polkujen kunnostusta (esim. Viipperon Mustavuorelle), polkua joen rantaan ja harjuseudulle sekä nuotiopaikkaa polun varteen ja uimarantaa .
KIRJALLISUUS Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Mietintö 66/1992. Ympäristömi- nisteriö. - 204 s. Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. (1995): Suokasvillisuusopas. Oulanka reports: 14. - 85 s. Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1988: 16. Ympäristöministeriö. - 279 s. Miettinen, T., Kaijalainen, E. & Siirala, M. (1994): Pohjois-Savon vanhat vesirakenteet. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja: 447. Pakarinen, R. (1989): Suonenjoen arvokkaat luontokohteet, selvitys 1988. Suonenjoen kaupunki. - 62 s. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja: 16. Helsinki, 1993. Ropponen, J. (1993): Suonenjoen historia. Suonenjoen kaupunki. - 387 s. Sisä-Savon seutukaava, ehdotus 9.6.1997. Savon Liitto. Suonenjoen ympäristöohjelma, 2000. Suonenjoen kaupunki. Moniste.
|
Päivitetty 29.11.2000, |
