KUTUJOELLAMinun kyläni - lasten mielikuvia
Asuinympäristöjen kehittämistä varten on tehty monenlaisia ympäristön tilaa selvitteleviä tutkimuksia. Kehityssuunnittelussa tavoitellaan laajapohjaista yhteistyötä. Suunnittelijat tavoittavat aikuisväestön ja kuulevat heitä, mutta kuuluko lasten pienimpien ympäristön käyttäjien äänet ? Mitkä paikat lapsi kokee turvattomiksi,
missä leikkii, mikä paikka hänestä Lapsia ja nuoria ei pidä osallistaa liian vaativiin päätöksiin, mutta heidän oikeutensa osallistua ja kertoa mielipiteensä tulee tunnustaa. Lasten huomioon ottamisen aste kunnissamme on pettämätön yleisen elämänlaadun mittari. Lasten kannalta hyvät kunnat ovat kaikkien kannalta parempia elää. Esimerkkejä ja malleja toiminnasta, jossa kunnallisen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä lasten ja nuorten kanssa käydään keskusteluja heidän tarpeistaan, toiveistaan ja intresseistään löytyy useista julkaisuista: Koulutie kertoo. Tapa- ja ympäristökasvatustehtävä peruskouluille. Uudenmaan liiton julkaisuja E40 - 1998. Moniste. "Lapsiystävälliseen elinympäristöön". Opas 5 / 1992. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto. Lasten näköinen elinympäristö. Kokemuksia yhdyskuntasuunnittelun, ympäristöpolitiikan välisestä yhteistyöstä Kiteen Rantalan ala-asteella. Tutkimusraportti 3 / 1994. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Luovuutta suunnitteluun - osallisuutta toteutukseen. työkirja lasten ja nuorten tulevaisuustyöpajoihin ja suunnittelupiireihin. Viherympäristöliitto ry. Julkaisu 10. Sisäasiainministeriö, Suomen Kuntaliitto. Helsinki 1999. (Kirjan lopussa yhteystietoja Osallistuva Suunnittelu -hankkeiden vetäjiin.) Suunnittelun muutossuunnat. Vaikutusten arviointi Hämeenlinnan asemakaavoituksessa. Selvitys 9 / 1995. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto.
MielikuvakarttaMielikuvakartan laatiminen on tehtävä, jonka avulla vuoropuhelu lasten kanssa saadaan käynnistymään. Lapset merkitsevät kartalle vihreällä miellyttävät paikat ja punaisella ikävät paikat ennalta sovituin symbolein. Pohjois-Savossa karttoja on tehty ala-asteen kouluilla. Tekijöinä ovat olleet 5.-6. luokkalaiset, jotka jo osaavat käyttää karttaa. Kartan toteuttaminen on ollut uudenlainen ympäristökasvatuksellinen tehtävä myös partiolaisille ja 4 H-kerholaisille. Pörölänmäen ja Kutumäen lasten mielikuvia Pörölänmäellä Kirsti Suihkosen opastuksella partiolaiset merkitsivät mielikuviaan kotikylästään symboleja käyttäen. Karttapohjana oli 1:20 000 maastokarttakopiot. Karttojen taakse oppilaat kirjoittivat perusteluja paikkojen arvioinneille. Mielikuvia piirsi kartoille 11 lasta. Lapset olivat iältään 7 - 13 -vuotta. Alla on yhteenveto karttamerkinnöistä ja lainauksia lasten perusteluista. Mitä lapset kertoivat ? Kauniit paikat ovat yleensä lähellä
kotia tai perheen kesämökkiä, usein järven, lammen tai puron rannalla. Mukavat kavereiden tapaamispaikat sekä harrastuspaikat ovat yleensä kodin tai kesämökin lähellä, koulun ympäristössä tai kavereiden luona. Myös koko keskeinen kyläalue on merkitty mukavaksi alueeksi. Seikkailun paikkoja ovat usein
vaarallisiksi ja ehkä kielletyiksikin tiedetyt paikat, mutta myös yleisesti
turvallinen kodin
ympäristö, jossa lapset eniten liikkuvat. Vaaralliseksi mielletään
yleensä paikka, jossa lapselle on meinannut käydä köpelösti. On
kaaduttu tai meinattu kaatua pyörällä, satutettu itsensä muutoin jne. Mukaviksi teiksi lapset ovat laittaneet
hiekkatieosuuksia, jotka kulkevat esim. kodin ja mökin tai kodin ja
mummolan väliä. "Kotitie on niin mukava". Poikia
viehättävät myös pienet hiekkamontut, joissa on hyvä ajaa rallia.
Alla muutamia teitä: Vaarallisiksi tieosuuksiksi koulumatkalla on merkitty maantien ylityspaikat teiden risteyksissä. Toisilla vaarat alkavat heti rappusilta "kodin rappuset (talvella) liukkaat". Myös hyvin jyrkät tiet kuten Penttilän tie koetaan vaaralliseksi. Kaunis rakennus on tavallisesti koti tai kaverin koti, mutta myös mylly on merkitty kukalla, koska se koetaan mielenkiintoiseksi. Hyvin vähän on merkitty paikkoja, joissa
ei viihdytä. Lapselle paikat ovat joko vaarallisia tai rumia eikä
niinkään epäviihtyisiä. Autiot talot (Kievari) ovat muutaman lapsen
mielestä vähän pelottavia ja siksi myös rumia.
Miten kulttuuriympäristön hoidon
suunnittelussa Kulttuuriympäristösuunnitelman toimenpide-esityksessä otettiin esille paikat, joissa lapset käyvät ja joissa myös heidän mielestään on kehittämisen varaa kuten esimerkiksi Malvilahti. Monet kauniit paikat, joissa mielellään käydään, ovat arvokkaita luonto- ja maisemakohteita, joiden ennallaan säilymistä pyritään edistämään tiedon lisäämisellä. Autioiden ja vähällä käytöllä olevien rakennusten osalta omistajia kehotetaan tekemään ratkaisuja. Joko myymään, vuokraamaan tai riittävältä osin kunnostamaan rakennus ja ympäristö mahdollista tulevaa käyttöä varten. Lasten on syytäkin varoa huonossa kunnossa olevia rakennuksia, koska niiden kohdalla on aina romahtamisvaara. Lisäksi autioiden maatilojen pihoissa voi olla vanhoja täyttämättömiä kaivoja. Lisätietoa mielikuvakarttatehtävästä Järvi-Suomen ympäristökeskuksen weppi-koululehdestä. http://www.ymparisto.fi/palvelut/koulu/lehti/2000b_2.htm |
Päivitetty 29.11.2000, |