Rikkilaskeuma ja kriittinen kuormitus
Lähes kaikkialla Suomessa on herkkiä alueita, joilla ympäristön sietokyky eli niin sanottu kriittinen kuormitus on alle 20 milligrammaa neliömetriä kohden. Se vastaa rikkilaskeumaksi laskettuna alle 0,32 grammaa rikkiä neliömetrille vuodessa (g S/m²/v) ja typpikuormitukseksi laskettuna 0,28 g N/m²/v.
Happamoitumiselle herkin maaperä
löytyy Pohjois-Lapista ja vastustuskykyisin puolestaan Etelä- ja
Keski-Suomesta.
Vaikka
Pohjois-Savossa on herkkiäkin alueita, muun muassa karut kangasmaat,
on maaperän
kyky vastustaa happamoitumista vähintään tyydyttävä. Paikoin
vastustuskyky on jopa hyvä verrattuna muihin alueisiin maassamme.
Järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi on valtioneuvosto vuonna 1996 asettanut rikkilaskeumalle pitkän ajan tavoitetason joka koskee ilman epäpuhtauksia. Suomen metsätalousalueella pitkän ajan tavoitteena on keskimäärin, ettei rikkilaskeuman vuosiarvo rikkinä ylitä 0,3 g/m².
1980-luvun lopulta rikkilaskeuman määrä Suomessa on alentunut ja korkeiden laskeumien alueet pienentyneet. Pohjois-Savon rikkilaskeuma 1990-luvun alussa oli alle 0,7 g/m²/a ja vuonna 1995 enää noin 0,2-0,4 g/m²/a. Kuopion seudulla rikkilaskeuma oli noin 1 g/m² 1980-luvun lopulla ja vuonna 1995 enää noin 0,4 g/m².
Pohjois-Savossa rikkilaskeuman tavoitearvo saavutetaan enimmäkseen. Kuopion seudulla arvo ylittyy edelleen lievästi ja merkittävien päästölähteiden ympäristössä tavoitearvon ylittyminen voi olla hieman suurempaa.
Pohjois-Savon ympäristökeskus
