| |  |
| | Karttaperhonen. Kuva Eija Putkuri.
|
Kuluva kesä on ollut päiväperhosille huomattavasti edellisiä suotuisampi. Useimpien lajien kannat ovat toipuneet selvästi kahden poikkeuksellisen heikon vuoden jälkeen. Kokonaisuutena perhoskesä 2016 näyttää nousevan tavanomaiseksi. Viime viikkoina etenkin neitoperhosta on esiintynyt runsaampana kuin vuosiin.
2000-luvulla saapunut uusia lajeja, muuten muutokset vähäisiäSuomen ympäristökeskuksen koordinoima Maatalousympäristön päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Tänä aikana ehkä merkittävin muutos on ollut maahamme saapuneet ja vakiintuneet useat tulokaslajit. Esimerkiksi neitoperhonen teki läpimurtonsa jo 1990-luvun puolella, karttaperhonen vasta 2000-luvun alkuvuosina. Lisäksi useat muutkin lajit ovat levittäytyneet pohjoisemmaksi. Molemmat ovat mitä ilmeisimmin ilmaston lämpenemisen vaikutusta.
2000-luvun aikana monen päiväperhoslajin kannat ovat vaihdelleet suurestikin, mikä on hyönteisille luonteenomaista. Ratkaisevin merkitys on kesä-heinäkuun sääoloilla, jotka heijastuvat yleensä lähes koko lajistoon samansuuntaisesti. Kokonaisuutena ottaen maamme päiväperhoslajiston tila on kuitenkin ollut 2000-luvulla varsin vakaa. Alla näkyvä koosteindeksi osoittaa seurantajaksolle osuneet hyvät ja huonot perhosvuodet, mutta selvää trendiä ylös- tai alaspäin ei ilmene.
Päiväperhosten keskimääräistä kannankehitystä kuvaava indikaattori, joka on koostettu 45 vakinaisena esiintyvän lajin runsausindekseistä. Vuodet 2014–2015 olivat päiväperhosille seurantajakson heikoimmat.
Yksittäisten lajien kannoissa on silti tapahtunut suuriakin myönteisiä ja kielteisiä muutoksia. Edellä mainittujen tulokaslajien ohella esimerkiksi keisarinviitta ja lauhahiipijä ovat runsastuneet huomattavasti. Toisaalta muun muassa kolme metsien papurikkoa sekä loistokultasiipi ovat vähentyneet melkoisesti. Näiden muutosten syistä ei ole varmuutta, ja kyse saattaa olla satunnaisvaihtelusta.
Seurannan tunnuslaji loistokultasiipi on kuiville niityille ja metsänreunoille tyypillinen perhonen. 2000-luvulla laji on vähentynyt niin suuresti, että sitä voi pitää teknisesti ottaen uhanalaisena.
Vapaaehtoiset havainnoijat ovat seurannan elinehtoMaatalousympäristön päiväperhosseurannan ydin ja elinehto ovat havaintoja keräävät vapaaehtoiset perhosharrastajat. Yhtä mittavaa seurantaa ei mitenkään pystyttäisi toteuttamaan viranomaistyönä. Havainnoijan tärkein palkkio on hyvä mieli, jonka saa osallistumisesta isoon ja yhteiseen ponnistukseen.
Päiväperhoset ovat EU:lle tärkeä indikaattoriryhmäEU:n ympäristön tilan seurannassa päiväperhoset ovat lintujen jälkeen tärkein eliöryhmä. Näistä kahdesta ryhmästä kertyy ylivoimaisesti eniten määrällistä havaintoaineistoa, joka mahdollistaa lajiston tilan luotettavan seurannan.
Päiväperhosia seurataan tällä hetkellä 22 Euroopan maassa samalla ns. linjalaskenta-menetelmällä. Tämän ansiosta eri maiden aineistoja voidaan yhdistellä monipuolisesti. Monikansallinen yhteistyö onkin ollut aktiivista. Sen tuloksena on kehitetty esimerkiksi EU:n alueen ruohostomaiden päiväperhosten yleiskehitystä kuvaava indeksi, joka on yksi Euroopan ympäristöviraston (EEA) biodiversiteetti-indikaattoreista.
Viimeisin askel seurantojen välisessä yhteistyössä on ollut eBMS -konsortio, jonka tavoitteena on koota eri maiden havaintoaineistot yhteiseen keskustietokantaan. Tämä helpottaa ja lisää niiden tutkimuskäyttöä. SYKE on mukana konsortiossa, ja seurantatietomme on jo luovutettu yhteiskäyttöön.
Teksti:
Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus  |
Neitoperhonen. Kuva Juha Sormunen.
|
Lisätietoa Tutkija
Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus SYKE,
puh. 0295 251 164, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Linkit Paluu etusivulle
