Hallitusten välinen biodiversiteetti- ja ekosysteemipalvelupaneeli (Intergovernmental Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES) julkaisi helmikuussa ensimmäisen tieteellisen raporttinsa. Mittavan raportin tekemiseen osallistui 77 asiantuntijaa eri puolilta maailmaa ja siinä tarkastellaan pölyttäjien ja pölytyksen tilaa ja sen vaikutusta ruoantuotantoon maapallolla. Luontopaneeli (Suomen kansallinen IPBES-paneeli) järjesti aiheesta seminaarin maaliskuussa.
Pölyttäjien ekologinen ja taloudellinen merkitys on suuriPölyttäjillä on tärkeä merkitys maailman ruoantuotannolle ja pölyttäjien terveys ja hyvinvointi vaikuttavat suoraan omaan hyvinvointiimme. Raportin mukaan yli kolme neljäsosaa maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on sadon määrän ja laadun suhteen ainakin jossain määrin riippuvainen eläinpölytyksestä. Maapallon viljelykasvituotannosta 5-8 prosenttia on eläinpölytyksen ansiota. Tämän pölytyspalvelun vuotuinen markkina-arvo on maailmanlaajuisesti 216–529 miljardia euroa.
 |
| Mehiläispesiä rypsipellon reunalla. Mehiläisten ansiosta rypsin sato paranee, kun siementen määrä liduissa kasvaa. Kimalaisten määrä on vähentynyt rypsipelloilla, joten mehiläisten apu on tarpeen pölytyksessä. Kuva Riku Lumiaro. |
Valtaosa pölyttäjistä on luonnonvaraisia lajeja, mutta myös kesymehiläisillä on ruoantuotannossa suuri merkitys. Tärkein pölyttäjäryhmä ovat mesipistiäiset, joita on yli 20 000 lajia. Myös monet perhoset, kärpäset, linnut, lepakot ja monet muut selkärangattomat toimivat pölyttäjinä.
Monet tekijät vaikuttavat pölyttäjien tilaan Arvioinnin mukaan maailmanlaajuinen sukupuutto uhkaa noin 16 prosenttia selkärankaisista pölyttäjistä. Pölyttäjinä merkittävämpien hyönteisten osalta maailmanlaajuisia arviointeja ei ole toistaiseksi voitu tehdä, mutta alueellisten arviointien mukaan mesipistiäisistä ja perhosista uhanalaisia voi olla yli 40 prosenttia. Suomessa mesipistiäisistä noin 20 prosenttia ja perhosista 17 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi.
Merkittävimpiä pölyttäjien määrään, monimuotoisuuteen ja terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä ovat elinympäristöjen tuhoutuminen maankäytön muutosten seurauksena, tehomaatalous ja torjunta-aineiden käyttö, ympäristön saastuminen, haitalliset vieraslajit, taudinaiheuttajat ja ilmastonmuutos.
Tärkeitä keinoja pölyttäjien vähenemisen pysäyttämiseen olisivat mm. siirtyminen kohti ekologisesti kestävämpää maataloutta, elinympäristöjen kirjon lisääminen yksipuolistuneilla maatalousalueilla, pölyttäjille haitallisten torjunta-aineiden käytön vähentäminen ja vaihtoehtoisten tuholaisten torjuntakeinojen kehittäminen.
Hyönteispölytteisillä viljelykasveilla on Suomessa pölytysvajeSuomessa mehiläistarhaajien päätuote on hunaja, mutta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa päätuote on pölytyspalvelut. Suomessakin pölytyspalvelujen tarjontaa pyritään kehittämään, mutta näiden palvelujen hyötyjä ei vielä tunneta riittävästi.
Hyönteispölytteisillä viljelykasveilla on Suomessa selkeä pölytysvaje, joka näyttäisi olevan kasvussa. Merkittävä havainto on, että viljelijöiden sadonmenetykset riittämättömän pölytyksen vuoksi ovat pääviljelyalueilla suuremmat kuin sadonmenetykset tuholaisten tai kasvitautien johdosta yhteensä. Kesymehiläisten mahdollinen osuus hyönteispölytyksestä vaihtelee muutamasta prosentista (Varsinais-Suomessa) korkeintaan 50 prosenttiin (Keski- ja Itä-Suomessa). Hyönteispölytteisten viljelykasvien pölytyksen onnistuminen on siis pitkälti luonnonpölyttäjien varassa.
Luonnonvaraisten pölyttäjien tilasta ja muutoksista ei ole riittävästi tietoa. Tarkempaa pölyttäjähyönteisten, erityisesti kimalaisten, seurantaa suunnitellaan ja se pyritään käynnistämään vuonna 2017 ensikesän menetelmätestausten jälkeen.
Teksti:
Kaisu Aapala Suomen ympäristökeskusLinkitPaluu etusivulle
