Uusi arviointi Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta on käynnistynyt. Sen tulokset julkaistaan vuonna 2018. Ne auttavat kohdentamaan luontotyyppien tilaa parantavia toimia sekä arvioimaan, onko ekosysteemien tilan heikentyminen pysäytetty vuoteen 2020 mennessä, kuten kansainvälinen biodiversiteettisopimus ja EU:n biodiversiteettistrategia edellyttävät.
Luontotyyppien uhanalaisuutta selvitetään Suomessa nyt toista kertaa. Ensimmäinen arviointi julkaistiin vuonna 2008. Siinä tarkasteltiin noin 400 luontotyyppiä, joista uhanalaisiksi todettiin 51 prosenttia.
 |
| Soista on tuotettu viime vuosina paljon tietoa, jota hyödynnetään
uudessa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa. Kuva: Anne Raunio. |
Tietopohja on parantunut edelliseen arviointiin verrattuna etenkin Itämeren luontotyypeillä Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelman (VELMU) valmistuttua. Sisävesistä on tuoretta tietoa vesipuitedirektiivin toimeenpanon myötä, ja myös soista on kerätty uutta tietoa soidensuojelun täydennyksen ja maakuntakaavoituksen tarpeisiin.
Suomi ottaa käyttöön IUCN:n uuden menetelmän ensimmäisten joukossaLajien uhanalaisuuden arvioinnissa on jo pitkään käytetty IUCN:n (International Union for Conservation of Nature) kansainvälistä arviointimenetelmää. Vastaavaa standardia ei ollut käytettävissä luontotyypeille Suomen ensimmäisen arvioinnin aikana, vaan silloin arviointiin kehitettiin kansallinen kriteeristö. Tilanne muuttui, kun IUCN alkoi kehittää Red List of Ecosystems -menetelmää vuonna 2008, ja se hyväksyttiin käyttöön vuonna 2014.
Suomalaiset luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin asiantuntijat ovat osallistuneet IUCN-kriteerien kehittämiseen ja testaamiseen, ja uusi menetelmä otetaan käyttöön Suomen toisessa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa. Maamme toimii siten edelläkävijänä IUCN-menetelmän laajamittaisessa käyttöönotossa.
 |
| Perinnebiotoopit todettiin kaikkein uhanalaisimmaksi
luontotyyppiryhmäksi Suomen ensimmäisessä luontotyyppien
uhanalaisuusarvioinnissa. Kuva: Anne Raunio. |
Vaikka IUCN:n uusi menetelmä poikkeaa Suomessa käytetystä, arviointiperusteet ovat pitkälti samoja. IUCN-menetelmässä tarkastellaan muutoksia luontotyypin määrässä ja laadussa sekä luontotyypin harvinaisuutta.
Luontotyypin määrää tarkastellaan pinta-alan tai esiintymien määrän avulla ja harvinaisuutta mm. levinneisyysalueen koon perusteella. Laatua arvioitaessa kiinnitetään huomiota niin eliöyhteisöjen koostumukseen kuin elottoman ympäristön piirteisiin. Luontotyypin muutosta tarkastellaan eri ajanjaksoina: menneen tai tulevan 50 vuoden aikana sekä historiallista muutosta noin vuodesta 1750 alkaen. Luontotyypin uhanalaisuusluokan määrää se kriteeri, jonka perusteella häviämisuhka on suurin. Jotta tulokset ovat vertailukelpoisia edellisen arvioinnin kanssa, on osoitettava, onko muuttuneen uhanalaisuusluokan syynä aito muutos, tiedon paraneminen vai menetelmän vaihdos.
Arviointiin osallistuu yli sata asiantuntijaaLuontotyyppien uhanalaisuusarviointia koordinoi Suomen ympäristökeskus. Arvioinnin toteuttavat kahdeksan asiantuntijaryhmää, joissa on yhteensä noin 110 tutkijaa ja asiantuntijaa tutkimuslaitoksista ja yliopistoista sekä ympäristö- ja maa- ja metsätaloushallinnosta. Asiantuntijaryhmät ovat toimineet myös arviointien välisenä aikana tuottaen tietopohjaa ajankohtaisille hankkeille sekä edistäen eri laitosten ja tieteenalojen yhteistyötä.
Arvioinnin tulosten valmistuttua alkaa ympäristöministeriön johdolla työn seuraava vaihe, jossa etsitään keinoja parantaa uhanalaisten luontotyyppien tilaa. Tähän työhön kutsutaan osallistujia laajasti eri tahoilta.
 |
| Avoimina säilyneet harjumetsien valorinteet ja muut paahdeympäristöt
ovat tärkeitä elinympäristöjä useille uhanalaisille kasvi- ja
hyönteislajeille. Kuva: Anne Raunio. |
Teksti:
Anne Raunio, Suomen ympäristökeskusLisätietojaRyhmäpäällikkö
Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 547, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Erikoistutkija
Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 294, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
LinkitPaluu etusivulle
