Ympäristöneuvonantaja kantaa huolta huomisesta

	Tonle Sap järvi Kambodzhassa kuuluu Mekong-joen vesistöön. Järvellä on tuhansia kalastajia. Patohank- keet uhkaavat Tonle Sapin kalantuotantoa, kun kalojen kutupaikkoina olevat tulva-alueet häviävät voimalaitos- säännöstelyn ansiosta.

”Miksi ihmiset eivät ole aidosti huolestuneita siitä, mitä lapsemme menettävät luonnon köyhtyessä”, pohtii Matti Nummelin. Tulevien sukupolvien lisäksi ulkoministeriön ympäristöneuvonantaja kantaa vastuuta kehitysyhteistyönä tehtävästä luonnon monimuotoisuustyöstä.

Nummelinin mielestä monimuotoisuuden suojelussa on otettava tulevien sukupolvien oikeudet huomioon. Tuhoamalla monimuotoista luontoa heiltä viedään mahdollisuuksia ja elämän edellytyksiä.

”Maailmalla lajien kato jatkuu entisellään eikä yhtäkään kadonnutta lajia saada koskaan takaisin. Kadon pääasiallisena syynä on ihmisen toiminta, joka hävittää lajien luonnollista elinympäristöä.”

Nummelinin mukaan ei voida lähteä ajatuksesta, että joku laji olisi toista arvokkaampi ja sitä olisi sen vuoksi suojeltava. ”Ekosysteemissä kaikki lajit vaikuttavat toisiinsa. Jotkut avainlajit, vaikkapa suomalaismetsien änkyrimadot, ovat kuin holvin keskimmäisiä kiviä. Jos kivi poistetaan, sortuu koko holvi.”

”Jos joku kysyy minulta, pitäisikö jokaista torakkaa suojella, käytän vaikka seuraavaa vertausta. Lentokoneessa on valtava määrä pieniä niittejä. Yhden häviäminen ei vielä pudota konetta, mutta jos ne poistetaan yksitellen, mitä lopulta tapahtuu?”

Kehitysyhteistyöllä suojellaan elävien luonnonvarojan kestävää käyttöä. Suomen kehitysyhteistyön tärkein tavoite on köyhyyden vähentäminen. ”Jos köyhiltä afrikkalaisilta riistetään elävät luonnonvarat, köyhyys ei vähene vaan lisääntyy”, Nummelin sanoo.

Köyhät saavat luonnosta kaiken

Kehitysmaiden köyhät ovat täysin riippuvaisia luonnon antimista. Luonnosta saadaan miltei kaikki tarpeellinen: rakennusmateriaalit, majojen kattoheinät, polttopuut, ruokaa ja lääkkeitä. Luonnonlääkkeet ovat köyhien afrikkalaisten tärkeimmät lääkitsijät.

Tärkeimpiä ruokakasveja suojellaan kaikkialla. Samalla niitä on kuitenkin taloudellisen tuottavuuden nimissä jalostettu niin pitkälle, että kasvien luonnollinen muuntelu on kaventunut. Jos kasvien elinympäristö ja kasvuolosuhteet muuttuvat, tulee vaikkapa uusi tuhohyönteinen tai ilmasto lämpenee, kasvi ei enää pysty vastaamaan muutoksiin, ja sadot romahtavat. Tällä voi olla valtava vaikutus ihmisten elämään, ruuansaantiin ja ruokaturvaan yleensä.

Pienimuotoinen kotitarve- ja kauppaviljely on tärkeä osa ihmisten toimeentuloa eri puolilla Afrikkaa. Kuva Riku Lumiaro.

Ruuan tuotantoa ja saatavuutta vähentävät myös öljypalmun kaltaiset vieraslajit. ”Vaikka öljypalmuviljelmä voi näyttää vihreältä, se on itse asiassa yksilajinen autiomaa. Palmuöljyä voidaan tuottaa myös kestävästi.  Vastuullinen öljyntuotanto ei hävitä sademetsiä ja ottaa paikallisten ihmisten oikeudet huomioon.”

Luontopalveluilla on hintalappu

Nummelinin mukaan tuotteen hinnassa on otettava huomioon luonnon tarjoamat palvelut ja niiden mahdollinen menettäminen, kun esimerkiksi raivataan sademetsää soijapelloiksi tai öljypalmuplantaaseiksi. ”Näin ei tapahdu, jos toiminnan ainoa lähtökohta on valmiin tuotteen hinta ja tuotannosta saatavan rahallisen voiton maksimointi”, Nummelin sanoo.

	Etelä-Afrikassa vesihyasintteja yritetään torjua kerää- mällä niitä ennen niiden runsastumista viileän talvi- kauden jälkeen. Kuva Riku Lumiaro.

Eniten haittaa on aggressiivisista vieraslajeista, jotka karkaavat istuttajansa käsistä ja alkavat tuhota alkuperäisiä ekosysteemejä uudella elinalueellaan. Tällaisia ovat esimerkiksi Etelä-Amerikasta Afrikkaan koristekasveiksi tuodut vesihyasintti ja kirjotulikruunu. Vesihyasintti peittää Afrikassa alleen järviä ja tukkii vesivoimalaitoksia. Valtoimenaan leviävä kirjotulikruunu on niin piikkinen, ettei kelpaa vuohillekaan. Sen lehtien kosketus saa ihon kihelmöimään auringossa.

Jos rinnealueiden metsät hakataan, kärsivät yhtä lailla Suomen ja Afrikan ekosysteemipalvelut. Hakkuiden seurauksena eloperäinen maa hulahtaa jokiin, järviin ja mereen, ja kuivuudet ja tulvat yleistyvät.

Jos merivesi edelleen happamoituu ihmisen tupruttaessa ilmakehään hiilidioksidia, valtava merieläinten joukko on vaarassa. Eläimet eivät pysty kasvattamaan kalkkikuortaan ja lajit häviävät. Tämä vaikuttaa koko meren ravintoketjuun.

Lähtökohdaksi luonnon kantokyky

YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika on ensi vuonna. Parhaillaan kansainvälinen yhteisö pohtii vuoden 2015 jälkeisiä kehitystavoitteita. Nummelinin mukaan luonnon monimuotoisuudesta ei tarvitse tehdä yksittäistä tavoitetta, vaan se on otettava huomioon kaikessa.

”Kaikki mitä tehdään, on tehtävä luonnon kantokyvyn pohjalta. Yksikään toimi, joka johtaa lajien häviämiseen, ei ole järkevä. Tärkeintä ei ole suojelualueiden määrä vaan se, ettei luonnon kantokykyä ylitetä. Tämän mittaaminen tulee olemaan vaikeaa myös uusissa kehitystavoitteissa.”

Teksti: Outi Einola-Head, ulkoasiainministeriö
Kuvat: Matti Nummelin ja Riku Lumiaro

Lisätiedot

Ympäristöneuvonantaja  Matti Nummelin, ulkoasiainministeriö, puh.  0295 350 976, etunimi.sukunimi@formin.fi




Takaisin etusivulle