| |  |
| | Suunniteltu Laatokan luotojen kansallispuisto on
ollut
suojelusuunnitelmissa jo yli 20 vuotta.
Se on yksi Fennoskandian vihreän
vyöhykkeen
helmistä. Kuva Anna Kuhmonen.
|
Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä ymmärretään tavallisesti nykyisten ja suunniteltujen luonnonsuojelualueiden ketjua Suomen, Norjan ja Venäjän rajaseudulla Barentsinmereltä Suomenlahdelle. Baltian maiden rannikolla se liittyy Euroopan vihreään vyöhykkeeseen, joka ulottuu Adrianmerelle ja Mustalle merelle saakka yhteensä noin 6000 kilometrin pituisena.
Mikä on vihreä vyöhyke?Vihreän vyöhykkeen rajat ovat toistaiseksi virallisesti määrittelemättä. Suomessa ja Venäjällä on ehdotettu noin 50 kilometrin levyistä vyöhykettä molempien maiden rajoille. Tärkein Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen liittyvä asiakirja on kolmen maan ympäristöministereiden yhteisymmärryspöytäkirja vuodelta 2010, jossa sitoudutaan sen kehittämiseen.
Ympäristöministeriö on perustanut 6.2.2014 Fennoskandian vihreän vyöhykkeen kansallisen työryhmän, jonka tehtävänä on edistää ja tehdä tunnetuksi vihreän vyöhykkeen kehittämistä. Samalla ympäristöministeriö koordinoi kehittämishanketta vihreän vyöhykkeen strategian ja toimintaohjelman kehittämiseksi yhteistyössä Norjan ja Venäjän kanssa.
Mistä kaikki alkoi?Fennoskandia vihreä vyöhyke hahmottui vähitellen Suomen ja Venäjän luonnonsuojeluyhteistyön tuloksena. Metsäpeuran suojelutarpeet kiinnittivät Suomessa ensimmäiseksi huomion rajametsiin 1970-luvun alussa. Vähän myöhemmin paljastui luonnontieteellisten satelliittien kuvista samoilta tienoilta laajat vanhojen metsien alueet ja suuri ero Suomen ja Neuvostoliiton metsätalouden tehokkuudessa.
Maiden välinen luonnonsuojeluyhteistyö alkoi 1979, mutta kylmän sodan aikana suljetuille lähialueille päästiin vasta kun oli solmittu hallitusten välinen ympäristönsuojelun yhteistyösopimus 1985 ja Neuvostoliitossa siirryttiin Mihail Gorbatsevin johdolla perestroikan eli uuden rakentamisen ja glasnostin eli avoimuuden aikaan. 1980-luvun lopun tärkeimpiä yhteishankkeita olivat Ystävyyden puiston perustaminen Kuhmoon ja Kostamukseen (1990) ja Paanajärven kansallispuisto (1992).
Koko rajavyöhyke inventoitiin yhteistyössä Venäjän Tiedeakatemian Karjalan Tutkimuskeskuksen kanssa vuosina 1992–1994. Tällöin kiteytyi ajatus Vihreästä vyöhykkeestä samaan aikaan sekä meillä että Venäjällä ja koko Euroopan vihreän vyöhykkeen osalta Saksassa.
Mitä vihreällä vyöhykkeellä suojellaan?Fennoskandian vihreä vyöhyke on läpileikkaus boreaalisesta havumetsävyöhykkeestä sen etelärajalta läpi keski- ja pohjoisboreaalisten metsien sekä keidas- ja aapasoiden, tunturikoivikoihin ja paljakalle. Alueella vallitsevat mäntymetsät. Niiden runsaus johtuu karusta peruskalliosta, jääkauden huuhtomasta maaperästä ja palohistoriasta. Kuusikoita on alueen rehevämmässä eteläosassa, luonnontilaisina lähinnä vain pohjoisessa Paanajärven seudulla ja Kuolassa.
Laajimmat luonnontilaiset männiköt ovat Vienassa, jossa Kostamuksen luonnonpuisto, Kalevalan kansallispuisto ja Voinitsan luonnonsuojelualue ovat yhteensä 130 000 hehtaaria, vaikka niissä on joskus tehty ylispuuhakkuita, on niissä kuitenkin runsaasti lahopuuta ja uhanalaisia hyönteisiä ja kääpiä.
 |
| Suunniteltu Jonn-Njygojaivin rauhoitusalue sijaitsee Itä-Saariselällä
Urho Kekkosen kansallispuiston ja Venäjän Lapin metsän rauhoitusalueen
välissä. Kuva Olga Petrova. |
Monet Venäjän puolelle suunnitellut rajavyöhykkeen suojelualueet, kuten Inkerin luonnonpuisto Suomenlahdella, Laatokan saariston kansallispuisto, Tuuloksen suojelualue ja Murmanskin alueella Kaita, Jonlaki – Joutsenpää ja Ala-Akkajärvi odottavat yhä perustamista.
Venäjän suurehkot suojelualueet ovat monimuotoisuuden suojelussa kuin mantereita ja niiden äärellä olevat Suomen pienet suojelualueet kuin saaristoa, jossa populaatioiden säilyminen on aina riski. Venäjällä eläimistöön kuuluvat suurpedot, meillä pikkupedot ja jyrsijät. Kun vihreä vyöhyke vähitellen täydentyy, niin tärkeintä on huolehtia erikokoisten suojelualueiden kytkeytymisestä toisiinsa.
Jo nykyisin vihreä vyöhyke on merkittävä eliöpopulaatioiden lähde Suomen kannalta. Se tarjoaa myös monia sosio-ekonomisia mahdollisuuksia paikalliselle väestölle erilaisten ekosysteemipalvelujen ja luontomatkailun suhteen.
Teksti:
Rauno Ruuhijärvi, kasvitieteen emeritusprofessoriKuvat:
Anna Kuhmonen ja Olga Petrova LisätiedotKoordinaattori
Aino Rekola, Fennoskandian vihreä vyöhyke -hanke, ympäristöministeriö
puh. 029 525 0352, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Linkit Takaisin etusivulle
