 |
|
Erikoistutkija Ari Huusko kantaa radiomerkatun
taimenen takaisin vesistöön Venäjällä.
Kalan vatsasta pilkistää lähettimen antenni. |
Suomen ja Venäjän rajan ylittävä Oulankajoen vesistö on kuulu vapaana virtaavista joista ja komeista koskista, joiden säilymistä turvaavat Oulangan kansallispuisto ja Venäjän puolella Paanajärven kansallispuisto. Jokialueiden säilyminen lähes luonnontilassa on sallinut niihin kudulle nousevien alkuperäisten järvitaimenkantojen jatkaa luontaista vaelluskäyttäytymistään ja elinkiertoaan.
Jokien sorapohjilla kuoriutuvat taimenenpoikaset kasvavat aluksi hyönteisravinnon turvin. Muutaman vuoden ikäisinä ne laskettelevat alavirtaan Venäjän puolelle Paanajärveen ja Pääjärveen, saalistamaan muikkua ja kuoretta. Kun nuoret taimenet ovat kasvaneet järviravinnolla parikiloisiksi, ne ovat riittävän voimakkaita vaeltamaan ensimmäisen kerran kudulle synnyinjokeensa.
Hyvistä lähtökohdista huolimatta Oulankajoen vesistön taimenkannat ovat viime vuosikymmeninä taantuneet. Kalatutkijat arvioivat, että vuosittain kudulle nousee enää alle tuhat taimenta. Syynä taimenten katoon lienee virkistyskalastuksen lisääntyminen varsinkin taimenten syönnösalueella Venäjän Pääjärvessä, joka on kansallispuistoalueiden ulkopuolella.
Metsähallituksen johdolla aloitettiin alkuvuodesta 2013 suomalais-venäläinen yhteishanke, jossa hankitaan tutkimustietoa Oulankajoen vesistön taimenkantojen nykytilasta ja suunnitellaan rajanylisen yhteistyön avulla taimenkantojen hoito sellaiseksi, että ne voivat toipua. Työtä rahoittavat EU sekä Suomen ja Venäjän valtiot ja se kuuluu EU:n Karelia ENPI CBC – ohjelmaan.
 |
| Oulangan taimen – hankkeessa yli sata kalaa saa kantaakseen radiolähettimen. Niiden lähettämien signaalien perusteella tutkijat saavat tietoa eri jokien taimenkantojen vaelluskäyttäytymisestä. Taimenten kutuvaelluksen vaiheista saa tietoa myös Oulangantaimen.fi-sivustolta. |
Taimenkantojen perimän monimuotoisuus säilyy parhaiten luonnon varassa
Useimpien suomalaisten taimenkantojen perinnöllinen omaleimaisuus on tuhoutunut suunnittelemattomien siirtoistutusten seurauksena. Monia alkuperäiskantoja suojellaan lopulliselta sukupuutolta tuottamalla istutuspoikasia kalankasvatuslaitoksissa. Laitoskasvatus ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu, koska laitoksiin voidaan ottaa säilytettäväksi vain häviävän pieni osa kantojen perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Perimän monimuotoisuus on kalakannan vakuutus muuttuvien ympäristöolosuhteiden ja varsinkin kalatautien varalta.
Myös Oulankajoen vesistön taimenkantoja on vuodesta 2005 lähtien yritetty vahvistaa poikasistutuksilla, mutta on osoittautunut, että istutuspoikaset selviävät luonnossa äärimmäisen harvoin sukukypsiksi. Kun hankekumppanit Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Venäjän pohjoinen kalantutkimuslaitos tänä kesänä tutkivat Venäjän Pääjärvestä Suomen jokiin kutuvaeltavien taimenten määrää, olivat kaikki tavatut kutuvaeltajat luonnossa syntyneitä.
Oulankajoen vesistön vaellustaimenkannat ovat siis säilyttäneet luontaisen lisääntymiskykynsä ja pystyvät itse pitämään yllä omintakeista ja monimuotoista perimäänsä. Suomalais-venäläisen yhteistyön avulla pyritään löytämään keinot, joilla taimenkantojen verotusta saadaan säädeltyä niin, että nykyistä suurempi osa luonnonvaraisten taimenten jälkeläisistä pääsisi kaivamaan ensimmäisen kutukuoppansa oman syntymäjokensa sorapohjalle.
 |
| Merkattu taimen lähdössä jatkamaan matkaansa kohti synnyinjokeaan. |
Teksti: Raisa Nikula, Metsähallitus
Kuvat: Aku Ahlholm, Metsähallitus
Lisätietoa
Projektipäällikkö Raisa Nikula, Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Takaisin etusivulle
