 |
|
Tutkijoiden merkitsemä isoviiksisiippa.
Kuva: Emma Kosonen |
Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma (PUTTE) tuottaa arvokasta tietoa Suomen metsien lajeista ja niiden elintavoista. Ohjelmassa on löydetty kymmenessä vuodessa yli 1600 Suomelle uutta lajia, joista lähes 350 on tieteelle aiemmin tuntemattomia. PUTTE-ohjelman tiedot mahdollistavat entistä tarkemmat lajien uhanalaisarvioinnit ja auttavat suuntaamaan luonnonsuojelun ja -hoidon panoksia sinne, missä tarve on suurin.
Yksi tärkeä PUTTE-ohjelman tavoite on lisätä kansalaisten luontotietämystä korkealaatuisten määritysoppaiden avulla. Oppaita on toistaiseksi valmistunut kymmenkunta, joista Suomen jäkäläopas voitti vuonna 2011 Tieto-Finlandia-palkinnon. Seitsemän uutta määritysopasta on tekeillä.
PUTTE-ohjelman hankkeissa keskitytään heikoiten tunnettuihin lajiryhmiin: selkärangattomiin eläimiin, sieniin ja jäkäliin. Tällä hetkellä käynnissä olevissa hankkeissa tutkitaan esimerkiksi lukkeja ja valeskorpioneja, maalla eläviä nilviäisiä, lahottajasieniä ja lepakoita.
 |
| Yhdessä käynnissä olevista PUTTE-hankkista tutkitaan lahottajasieniä. Kuva: Panu Halme |
Massiivinen aineisto metsien nahkasiivistä
Turun yliopiston lepakkotutkijan Thomas Lilleyn kesä on mennyt Eurajoella, Pinkjärven luonnonsuojelualueella. Alueelta löytyy monenlaisia metsäympäristöjä, myös melko vastikään käsiteltyjä talousmetsiä, mikä on tämän PUTTE-hankkeen kannalta tärkeää. Hankkeessa selvitetään muun muassa metsänkäsittelyn vaikutuksia lepakoiden, etenkin eri viiksisiippalajien, esiintymiseen.
Alueen 32 automaattilaitteistoa kerää aineistoa muun muassa lepakoiden kaikuluotausäänistä, ilmankosteudesta ja lämpötilasta. Thomas vaihtaa laitteistojen paikkaa ja varmistaa akkujen riittävyyden viikon välein. Lisäksi tutkitaan lepakoiden käyttämää hyönteisravintoa lepakonpönttöihin kertyneistä ulosteista ja – totta kai – pyydetään lepakoita. Kaikki kiinni saadut viiksisiippalajit saavat selkäänsä radiolähettimen.
”Isoviiksisiippaa ja viiksisiippaa ei pysty erottamaan toisistaan kaikuluotaimen avulla, vaan ainoastaan kädessä”, Thomas kertoo.
Paras sekoitus suojaa ja tilaa
Radioseurannan avulla saadaan selville, missä lepakot ruokailevat ja piilottelevat päivisin. Alustavien tulosten mukaan pohjanlepakoita löytyy lähestulkoon joka puolelta, mutta viiksisiippalajit ovat elinympäristönsä suhteen tarkempia. Kosteasta, vanhasta korpimetsästä voi löytyä jopa viisi kertaa enemmän viiksisiippalajien havaintoja kuin talousmetsistä.
”Siippalajit tarvitsevat aina metsän latvuksen tuomaa suojaa, mutta samalla myös lentotilaa”, Thomas selvittää. ”Vanhoissa metsissä tilanne on tältä osin ideaali.”
 |
| Sarjakuva PUTTE & Bat. Viiksisiipan suosimissa vanhoissa metsissä viihtyvät myös monet muut metsän lajit. © Seppo Leinonen |
Teksti: Saija Kuusela
Kuvat: Emma Kosonen ja Panu Halme
Piirros: Seppo Leinonen
Lisätietoa
Tutkija Thomas Lilley, Turun yliopisto, puh. 040 833 7783, tmlill(at)utu.fi
Takaisin etusivulle
