Suomessa valmistellaan geenivaroja koskevaa uutta lainsäädäntöä. Nyt luodaan raamit kasvien, eläinten ja mikrobien geenien saatavuudelle sekä niistä saatavan hyödyn oikeudenmukaiselle jakamiselle.
”Teollisuusmaat ovat kautta aikojen hankkineet muista maista geneettistä materiaalia oman tutkimuksensa ja kehityksensä raaka-aineeksi. Työn tulos on usein patentoitu, eikä alkuperämaa ole välttämättä hyötynyt millään tavalla. Nykyään katsotaan, että geenien hankkimisen tulee tapahtua sovittujen pelisääntöjen mukaisesti ja molempia osapuolia hyödyttäen”, taustoittaa hallitussihteeri Tuuli Lovén ympäristöministeriöstä.
Geenivaralainsäädännön tavoitteena on turvata geenivarojen saatavuus kestävällä tavalla, ja siten tukea tutkimus- ja kehitystyötä. Hyötyjen jakaminen suositellaan kohdennettavaksi biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja sen osien kestävään käyttöön. Käytännössä hyötyjen jako voi olla vaikka tutkimustulosten tai koneiden ja laitteiden jakamista.
Geenivarat kiinnostavat niin tutkimuslaitoksia kuin teollisuutta. Esimerkiksi kosmetiikka-, lääke- sekä elintarvike- ja juomateollisuus hyödyntävät eliöiden geenejä tuotteissaan. Suomestakin löytyy monia kiinnostavia geenivaroja, kuten esimerkiksi kylmää kestävien kasvien geenit sekä tietyt levät ja käävät.
 |
| Suomalainen mustikka sopii esimerkiksi kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi. |
Nagoyan kaksi raidettaLainsäädäntötyön taustalla on Nagoyan pöytäkirjaksi nimetty kansainvälinen sopimus, joka hyväksyttiin biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolikokouksessa vuonna 2010. Euroopan unioni, Suomi ja useat muut EU-maat allekirjoittivat sopimuksen kesäkuussa 2011.
Geenivaralainsäädäntö etenee nyt kahdella tasolla. Sopimuksen osapuolimaat saavat päättää geenivarojensa saatavuudesta ja hyötyjen jakamisesta itse: annetaanko kansalliset geenivarat avoimeen käyttöön, vai halutaanko hyödyntämiselle säätelyä, kuten jonkinlainen ennakkosuostumusjärjestelmä. Jos säätelyä halutaan, sen tulee noudattaa Nagoyan sopimuksen määrittämiä kansainvälisiä raameja.
”Pöytäkirjan kansallista voimaansaattamista valmisteleva työryhmä peilaa velvoitteita käyttäjien toiminnan lisäksi suhteessa jokamiehen oikeuksiin, uhanalaislainsäädäntöön sekä omistusoikeudellisiin asioihin. Työssä kuullaan vahvasti saamelaisia, sillä alkuperäiskansat saavat itse päättää hallussaan olevien geenivarojen ja niihin liittyvän perinnetiedon jakamisesta”, lisää Lovén.
Euroopan unionissa puolestaan valmistellaan asetusta, joka velvoittaa pöytäkirjan osapuolina olevia jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden alueella toimivat geenivarojen käyttäjät käyttävät ainoastaan laillisesti hankittuja geenivaroja. Koska geenivarojen sääntely on tähän asti ollut EU-tasolla puutteellista, ovat geenivarojaan toimittavat valtiot saattaneet syyttää eurooppalaisia toimijoita biopiratismista. EU-asetuksella luodaankin nyt yhteinen toimintatapa geenivaroja hyödyntäville maille. EU-asetuksessa tullaan ottamaan kantaa esimerkiksi käytön valvontaan, tarkistuksiin ja tiedonvälitykseen.
Tarkoitus on, että geenivara-asetus tulee voimaan vuonna 2014. Pöytäkirjan kansallinen voimaansaattaminen ajoittuu vuodelle 2015.
Teksti: Liisa Kemppainen, ympäristöministeriö
Kuva: Raili Malinen, YHA kuvapankki
Lisätietoa
Takaisin etusivulle
