Punaisen kirjan esite kertoo Suomen lajien uhanalaisuudesta. Sen tavoitteena on herättää suomalaisia ajattelemaan maamme luonnon tilaa ja tulevaisuutta. Suomen lajisto tunnetaan poikkeuksellisen hyvin, mutta ainoastaan yhdeksän prosenttia meistä on huolissaan luontomme köyhtymisestä. Punainen kirja 2010, josta esite kertoo, osoittaa kuitenkin luontomme köyhtyneen — joka kymmenes laji on uhanalainen, ja Suomesta tiedetään hävinneen jo 332 lajia.
Metsissä ja perinneympäristöissä eniten uhanalaisia
Uhanalaistuminen jatkuu niin Suomessa kuin muualla maailmassa, vaikka kansainvälisten tavoitteiden mukaan lajien taantuminen piti pysäyttää vuoteen 2010 mennessä. Uusien tavoitteiden mukaan luonnon monimuotoisuuden väheneminen yritetään saada pysähtymään vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on kova, sillä lajiston uhkakuvat lisääntyvät suojelusta huolimatta. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja sen moninaiset vaikutukset muuttavat lajien elinympäristöjä peruuttamattomasti.
Enemmistö Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä sekä perinneympäristöissä. Merkittävimpiä uhanalaistumisen syitä ovat metsätalouden vaikutukset sekä niittyjen, ketojen, harjurinteiden ja muiden avoimien ympäristöjen umpeen kasvaminen. Soiden, rantojen, kallioiden ja tunturipaljakoiden lajiston uhanalaistuminen on puolestaan kiihtynyt 2000-luvulla.
Ihminen on muokannut varsinkin Etelä-Suomen luontoa jo vuosisatojen ajan. Luonnontilaisina säilyneet alueet ovat usein pieniä ja eristäytyneitä saarekkeita asutuksen, viljelysten ja talousmetsien keskellä. Niillä varsinkin vaativien lajien populaatioiden on vaikea säilyä elinkelpoisina.
Suojelulla on merkitystä
Suurin osa eli noin 77 prosenttia Suomen arvioiduista lajeista on vielä elinvoimaisia. Suojelulla ja elinympäristöjen hoitamisella on voitu edesauttaa monien lajien elpymistä ja paluuta. Merikotkan, valkoselkätikan ja hallin kantojen elpyminen ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesta lajiston huomioimisesta ihmisen muussa toiminnassa.
Suojelua tulisi tehostaa, jotta monien lajiryhmien edelleen jatkuva uhanalaistuminen saataisiin pysähtymään. Kyse ei aina ole suurista teoista, kuten kansallispuiston perustamisesta. Esimerkiksi pehmeämmällä metsänkäsittelyllä, josta hyötyvät lajiston lisäksi myös metsästäjät, sienestäjät ja marjastajatkin, on saatu metsissä elävien lajien uhanalaistumisvauhtia hidastumaan.
Teksti ja esitetilaukset: Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lisää tietoa ja materiaalia maamme lajien uhanalaisuudesta löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/punainenkirja:
Takaisin etusivulle
