Toinen valtakunnallinen Kasvatus metsässä -foorumi järjestettiin Helsingin Vuosaaressa syyskuussa 2012. Ensimmäinen Lahdessa vuonna 2010 järjestetty foorumi sai osallistujilta erinomaisen palautteen, kun opettajat kokivat hyödyllisinä sen pedagogiset työpajat.
Vielä runsaampi kirjo työpajoja oli tarjolla Helsingissä pidetyssä foorumissa, johon osallistui lähes 200 opettajaa aina varhaiskasvatuksesta lukiotasolle saakka. Foorumin toteutti Metsän oppimispolun valtakunnallinen ohjausryhmä ja käytännön järjestelyt hoiti Suomen Metsäyhdistys.
Mielenkiintoisia luentoja ja paneelikeskustelu
| 
|
| Metsän selkärangattomat –työpajassa tutustuttiin lehtori Teija Puution johdolla selkärangattomien eliöiden havainnointiin ja luokitteluun.
|
Kasvatus metsässä -foorumin avasi Opetushallituksen pääjohtaja
Aulis Pitkälä, joka korosti luonnossa tapahtuvan elämyksellisen ja kokemuksellisen opiskelun tärkeää merkitystä lapsen ja nuoren kasvulle. Varsinkin kokeelliseen ja tutkivaan oppimiseen tulisi kiinnittää huomiota koulun metsäopetuksessa. Pitkälä näki myös, että metsäopetukseen kytkeytyy vahvasti kasvatus aktiiviseen kansalaisuuteen ja kestävään kehitykseen.
Tutkija
Ann Ojalan luennon otsikkona oli "
Mieli rauhoittuu luonnossa – kuvittelua vai mitattava tosiasia?" Tutkija
Ionat Zurr Australiasta puolestaan käsitteli luennossaan biotaiteen mahdollisuuksia sekä tieteen ja taiteen välistä yhteistyötä. Suurta mielenkiintoa herätti foorumin asiantuntijapaneeli, jonka aiheen oli "
Turvallisesti metsään".
Pedagogisia keinoja metsäluonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseen Kasvatus metsässä -foorumissa oli tarjolla 24 työpajaa, joissa korostuivat biodiversiteettikysymykset ja niiden opettaminen.
|
Metsätyypit ja ekologian opettaminen -työpajassa tutustuttiin lehtori Jukka Talvitien johdolla siihen, miten oppilaan omat havainnot ja ajattelu kytketään metsätyyppien ja ekologian oppimiseen.
|
Selkärangattomien lajintuntemus -työpajassa pyydystettiin metsän eliöitä tarkasteltaviksi ja luokiteltaviksi. Paja liittyy tutkivaan oppimiseen ja ekosysteemikäsitteiden harjoittelemiseen siten, että ensin opiskellaan lajinmääritystä ja -tuntemista, siitä edetään eliöyhteisöjen monimuotoisuuteen ja lopuksi oppilaat alkavat itse soveltaa opittuja menetelmiä omiin tutkimuksiinsa.
Metsätyyppejä ja metsäekologian opettamista käsittelevässä työpajassa lähtökohtana olivat oppilaiden omat havainnot. Niiden pohjalta edettiin lajintuntemuksesta kasvupaikan ominaisuuksiin. Yhdistämällä omat havainnot kasvupaikoista ja lajeista luodaan pohja ymmärtää metsätyyppien ja monimuotoisuuden kirjon periaatetta.
Yksi työpaja keskittyi ekosysteemikäsitteiden opettamiseen pieniä tutkimuksia tehden. Työpajassa mitattiin maaperän pH:ta, lämpötiloja kolmesta eri paikasta ja tutkittiin maanäytteen rakennetta ja veden imeytymistä. Tuloksia sovellettiin ekosysteemin elottomien tekijöiden opettamiseen. Ekosysteemin ”tarinapurkkien” avulla liitettiin alueen elinolot ja eliöt ravintoketjuiksi ja verkoiksi. Luokassa koottavalla käsitelappujen ja nuolien miellekartalla voitiin jatkaa ja varmistaa ekosysteemin rakenteen ymmärtäminen.
|
Ekosysteemi haltuun -työpajassa tutustuttiin lehtori Kirsi Arinon johdolla perinteiseen ekosysteemiopetukseen ja sen havainnollistamiseen ulkona.
|
Työpajassa esiteltiin myös metsäluonnon tutkivan oppimisen malli, jonka 7-luokkalaiset Käpylän peruskoulun oppilaat olivat itse kehittäneet. Tutkimuksen ideointiin, tutkimussuunnitelman tekoon vertaisarvionteineen, itse tutkimiseen sekä tulosten julkaisemiseen käytettiin koulussa aikaa noin 12 oppituntia. Työpajassa esiteltiin tutkimukset mm. muurahaisten aggressiivisuudesta, kovakuoriaisten lempiruuista, nisäkkäiden varpaista ja jalan käyttötarkoituksista.
Osallistuvaa opetustaOsallistaviin metsäopetusmenetelmiin työpajassa lähtökohtana oli luontopolku, jota edettiin pareittain niin, että yksi pari kerrallaan lähti ohjaajan johdolla metsään. Ohjaaja opetti ensimmäiselle parille jonkin metsään liittyvän asian, jonka jälkeen kyseinen pari opetti kaikille jäljessä tuleville pareille saman asian. Jokainen pari sai luontopolkua edetessään kuulla opetusta muilta pareilta, mutta jokainen pari pääsi myös itse opettamaan jonkin aiheen muille.
Työpajassa opetettiin eliökunnan luokittelua ja erityisesti kasvikunnan vertailevaa luokittelua. Menetelmä sopii hyvin varhaiskasvatuksesta aina yliopisto-opiskeluun saakka aiheiden vaikeusastetta muuttamalla. Opettajalla on tällöin myös hyvä mahdollisuus huomioida erilaiset oppijat, joten eriyttäminenkin onnistuu helposti.
|
Lehtori Johanna Nikolovin vetämän työpajan aiheena oli osallistavat opetusmenetelmät. Työpajassa tutustuttiin metsän eri kasvillisuuskerroksiin, kasvien tunnistamiseen ja luokitteluun.
|
Siinä tehtiin myös bingoruudukko kepeillä ja pohdittiin erilaisia mahdollisuuksia pelata bingoa metsän materiaaleja hyödyntäen. Lisäksi työpajassa valmisteltiin sieninäyttely. Kaikki osallistujat keräsivät muutamia sienilajeja, joiden luokittelua ja tuntomerkkejä käytiin yhdessä läpi.
Lasten oma kiinnostus osaksi oppimistaCase Forest -pedagogiikka perustuu lasten omiin kysymyksiin tai kiinnostuksen kohteisiin ja antaa mahdollisuuden eheyttävälle ja kokonaisvaltaiselle oppimiselle, jossa lapsi on toiminnan keskiössä. Toiminnassa korostuvat vuorovaikutus ja ryhmän yhteinen suunnittelu. Kasvattajan roolissa painottuu ajattelua ja toimintaa avaava, ohjaava sekä kannustava suhtautuminen. Passiivisen tiedonsiirron sijaan oppiminen on aktiivinen prosessi, jossa oppija rakentaa tietämystään tutkien, kokeillen ja havainnoiden. Oppimisen käynnistäjänä toimii haastava – mahdollisesti ajankohtainen – ongelma, jota oppijat lähtevät ratkaisemaan.
Työpajassa perehdyttiin aluksi Case Forest -pedagogiikan teoriataustaan, jotta osallistujille heräsi ymmärrys siitä, mihin pedagogiikka nojaa. Tämän jälkeen osallistujat pääsivät itse kokeilemaan menetelmän ensimmäisiä vaiheita. Esimerkiksi tutustuttiin herätekuvien käyttöön, muodostettiin ryhmälle tutkimuskysymys tai tutkittava ongelma ja pohdittiin miten aiheesta saadaan tietoa.
Merkittävässä roolissa oli vuorovaikutus ryhmäläisten kesken. Keskusteluna käytiin läpi, miten menetelmä etenisi lapsiryhmän kanssa ja paljonko aikaa voi käyttää yhden tutkimusongelman ympärillä. Työpajan vetäjä
Mari Parikka-Nihti esitteli esiopetusryhmän tutkimusongelman etenemisen ja lopputulokset aiheesta "
Miten sienet kasvavat". Lopuksi katsottiin YouTubesta Kaipolan koulun tutkimusprojektia "
Kuinka syvällä kalat uivat talvella".
|
Ilmastonmuutos ja metsät oli toiminnanjohtaja Niina Mykrän vetämän työpajan aiheena, sillä metsät sitovat hiiltä ja tuovat myönteisen lähestymistavan asiaan.
|
Ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista
Metsä on hyvä paikka käsitellä ilmastonmuutosta kaikenikäisten oppilaiden kanssa. Nimittäin metsässä näkökulma ilmastonmuutokseen on positiivinen: metsä toimii ilmastonmuutoksen vastavoimana sitoessaan hiilidioksidia.
Ilmastonmuutos ja metsät -työpajassa esiteltiin erilaisia leikkejä ja harjoituksia, joiden avulla on mahdollista käsitellä ilmastonmuutoksen syitä ja ilmastonmuutoksen seurauksia ekosysteemille sekä metsän kykyä sitoa hiiltä ja siten estää ilmastonmuutosta.
Teksti:
Lea Houtsonen,
Opetushallitus. Lea Houtsonen toimii Metsän oppimispolun valtakunnalisen ohjausryhmän puheenjohtajana.
Kuvat:
Vilma Issakainen,
Suomen MetsäyhdistysTakaisin etusivulle
