Maailmankansalaisena Suomessa -hankkeen tarkoituksena oli koota näkemystä maailmankansalaisuuteen kasvattamisen keskeisistä lähtökohdista, haasteista ja mahdollisuuksista globalisoituneessa maailmassa. Hankkeessa etsittiin ja kehitettiin lasten ja nuorten kokemusmaailmaan sopivia keinoja osallistua nykyistä oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman rakentamiseen. Hankkeessa pohdittiin maailmankansalaisuutta ja mitä osaamista eli millaisia kompetensseja maailmankansalainen tarvitsee.
Opetushallitus on toteuttanut hankkeen yhdessä ulkoasiainministeriön kehitysviestinnän, kouluverkoston ja useiden asiantuntijoiden kanssa. Hanke käynnistyi syksyllä 2010 ja päättyi loppuvuodesta 2011. Hankkeen keskeiset tulokset on koottu julkaisuun Koulu kohtaa maailman – Mitä osaamista maailmankansalainen tarvitsee?
Kompetenssiajattelu Koulun opetussuunnitelmien perusteita valmisteltaessa ollaan siirtymässä yksittäisten tietojen tai taitojen korostamisesta laaja-alaisten kompetenssien kuvaamiseen. Kompetensseilla tarkoitetaan arvojen, suhtautumistapojen, asenteiden, tietojen ja taitojen kokonaisuutta sekä valmiutta käyttää niitä luovasti erilaisissa yhteyksissä.
Kestävä elämäntapa maailmankansalaisen kompetenssinaKestävä elämäntapa määriteltiin yhdeksi maailmankansalaisen kompetenssiksi. Koulukasvatuksen tulee kehittää oppilaiden tulevaisuusajattelua ja tulevaisuuden rakentamista ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille.
 |
Kuva Liisa Jääskeläinen.
|
Myönteiset kokemukset ympäristöstä kehittävät lasten ja nuorten ympäristötietoisuutta. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä tärkeämpää on, että kiinnitetään myönteisellä tavalla huomiota ympäristön kauneuteen, viihtyisyyteen ja mielenkiintoisuuteen. On tärkeää kehittää heidän ympäristöherkkyyttään.
Parhain keino siihen on, että ympäristöä aistitaan ottamalla käyttöön sekä näkö-, kuulo-, haju, maku- ja tuntoaisti. Monipuolinen aistihavainnointi kehittää vanhempienkin oppilaiden ympäristöherkkyyttä. Kokemuksellinen oppiminen ja luonnon ihmettely antavat oppilaille myönteisiä luontokokemuksia.
Omat kokemukset tärkeitä oppimisessaKokemuksellisen oppimisen on todettu parhaiten edistävän kestävän elämän tavan omaksumista. Omien kokemusten kautta oppilaan ympäristösuhde syvenee ja kestävän elämäntavan valinnoille syntyy omakohtaista merkitystä. Ympäristökasvatuksen keskeiset tekijät on tiivistetty oheiseen kuvioon.
 |
Kuva Lea Houtsonen.
|
Tutkivan oppimisen keinoin oppilaat saavat syvällisen ymmärryksen luonnonympäristöä, rakennettua ja sosiaalista ympäristöä koskevista asioista. Heidän tulee tietää miten luonto toimii, miten ihmisen toiminta muuttaa ympäristöä ja millä keinoin ympäristöä voidaan vaalia. Tärkeää on se, että oppilaat tiedostavat oman riippuvuutensa ympäristöstä sekä oman toiminnan seuraukset ja yhteydet ympäristöongelmiin.
Lasten ja nuorten ohjaaminen ekologiseen ajatteluun vaatii tutustumista lähiluontoon ja -ympäristöön. Oman lähiympäristön tarkkailusta siirrytään ylemmillä luokka-asteilla globaalien ongelmien ja niiden ratkaisumahdollisuuksien käsittelyyn.
Kestävän elämäntavan tiedolliseen perustaan kuuluu nykyisin keskeisesti käsite ekosysteemipalvelut. Koulu kohtaa maailman -julkaisu avaa tätä melko vierasta käsitettä. Koulukasvatuksessa on tärkeää, että oppilaat ymmärtävät sen, että ihminen on osa luonnon suurta monimuotoisuutta; ihmisellä on mahdollisuus joko tuhota tai säilyttää ekosysteemejä ja niiden monimuotoisuutta. Ihminen voi myös suojella, ennallistaa ja elvyttää ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta.
Harjoittelu tekee mestarin myös ympäristökysymyksissä |
Omat kokemukset syventävät oppimista.
|
Kestävien elämäntapojen opettelu vaatii harjoittelua. Koulussa se on ympäristöajattelun ja -taitojen kehittämistä. Kestävän elämäntavan oppiminen lähtee oman kouluyhteisön asioiden hoitoon osallistumisesta ja laajenee sitä kautta lähiyhteisöön.
Kestävään elämäntapaan kasvamisessa voimaantumista tapahtuu erityisesti sellaisissa prosesseissa ja tilanteissa, joissa oppija tunnistaa, että nyt asiat eivät ole oikein ja hänen on tehtävä jotain muutoksen puolesta. Voimaantumisen kokemus syventää oppijan ymmärrystä omista vaikuttamisen mahdollisuuksista.
Teksti:
Lea Houtsonen ja Liisa Jääskeläinen, OpetushallitusValokuva:
Mervi AineslahtiLisätiedot Opetusneuvos
Lea Houtsonen, Opetushallitus, etunimi.sukunimi@oph.fi
Opetusneuvos
Liisa Jääskeläinen, Opetushallitus, etunimi.sukunimi@oph.fi
Takaisin etusivulle
