|
Ruunaan luonnonsuojelualueen ennallistamispol-
tosta vuonna 2005. Ennallistamispoltossa on ta-
voitteena vaihteleva palon jälki. Yleensä vain pieni
osa puustosta kuolee heti, mutta palon seurauk-
sena metsään muodostuu lahopuuta vuosien viiveellä.
|
Metsähallituksen luontopalvelut julkisti 10.10.2011 uuden metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon oppaan. Laajaan oppaaseen koottu tieto ja suositukset vahvistavat Suomen pioneeriasemaa metsien ennallistajana. Opas soveltuu myös talousmetsien ympäristönhoitoon.
Vuosina 2003–2010 Suomen suojelualueilla on ennallistettu 16 000 hehtaaria metsiä. ”
Metsien poltto on tehokkain kangasmetsien monimuotoisuuden palauttamis- ja lisäämismenetelmä. Polttojen määrää täytyykin jatkossa kasvattaa”, toteaa suojelubiologi
Maarit Similä Metsähallituksen luontopalveluista. Myös esimerkiksi valkoselkätikkametsien hoito on lisännyt luonnon monimuotoisuutta ja auttanut useita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja.
Ennallistaminen ja luonnonhoito vakiintuivat suojelualueiden metsien hoitomenetelmiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman METSOn käynnistyttyä vuonna 2003. Moni retkeilijä on törmännyt suojelualueilla ennallistamisen jälkiin, kuten lahoamaan jätettyihin puihin. ”
Maahan jätetyt puut ihmetyttävät retkeilijöitä edelleen. Metsälajistosta neljännes on riippuvaista lahopuusta, joten lahopuun riittävä määrä on keskeinen tekijä lajiston monimuotoisuudelle", Similä painottaa.
Oppaassa kerrotaan myös lehtojen ja jalopuumetsien hoidosta, Suomen luonnolle vieraiden kasvilajien torjumisesta, turhien metsäautoteiden poistamisesta, paahdeympäristöjen luonnonhoidosta sekä kulttuuriperinnön, metsien virkistyskäytön ja suojelualueiden naapurimetsien huomioimisesta ennallistamisessa ja luonnonhoidossa.
Kirjoittajina kymmeniä asiantuntijoita Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas on kirjoitettu ensisijaisesti suojelualueiden hoitajien käyttöön, mutta se soveltuu mainiosti myös talousmetsien ympäristönhoidon oppaaksi ja metsäalan oppikirjaksi.
 |
Ensimmäinen ennallistamispoltto tehtiin Patvinsuon kansallispuistossa vuonna 1989.
Poltetussa metsässä on runsaasti lahopuuta ja monipuolinen kääväkäslajisto. Kuva on
otettu 17 vuotta palon jälkeen.
|
Kaksisataasivuisen oppaan kirjoittamiseen on osallistunut suuri joukko asiantuntijoita ja tutkijoita eri organisaatioista: Metsähallituksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsäntutkimuslaitoksesta, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta, Hämeen ammattikorkeakoulusta sekä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistoista.
Oppaan julkaisun rahoitti maa- ja metsätalousministeriö ympäristönhoitoa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tukevana METSO-luonnonhoitohankkeena.
Teksti:
Metsähallituksen luontopalvelutKuvat:
Maari SimiläLisätietoja Suojelubiologi
Maarit Similä, Metsähallitus luontopalvelut, puh. 040 824 6145, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Suojelubiologi
Kaisa Junninen, Metsähallitus luontopalvelut, puh. 040 593 0308, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Paluu etusivulle
