|
Valkeakosken Sorrilan koulun oppilaat tut-
kivat leviä oppitunnilla. Kuva Mervi Aineslahti.
|
Jos oppilaat eivät osaa tunnistaa lajeja riittävän hyvin, myös osa opettajista on hukassa. Viime vuosina on panostettu opettajien osaamisen kasvattamiseen maamme luonnon kirjosta. Verkkoaineistot tarjoavat niin opettajille kuin oppilaillekin hyvän tuen biodiversiteettikasvatuksessa.
Kasvien keräämisestä luovuttiin vuonna 1969, joten 70- ja 80- luvulla syntyneet opettajat eivät ole prässänneet kasveja omana kouluaikanaan. Kerääminen otettiin opetussuunnitelman perusteisiin takaisin vuonna 2004, kun huomattiin, että oppilaiden lajien tunnistustaidot ovat heikentyneet. Sama oli tapahtunut opettajille.
Tutkijatohtori ja luokanopettaja
Arja Kaasinen Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta kiinnostui tutkimaan asiaa omien havaintojensa pohjalta.
"Juoksulenkillä tajusin, että minähän en tunnista noita kasvilajeja. Mietin, mitenköhän muut ihmiset tunnistavat niitä. Silloin tiesin graduni aiheen", Kaasinen kertoo.
Gradu laajeni väitöskirjaksi, jossa Kaasinen tarkasteli kasvilajien tunnistamista, oppimista ja opettamista yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta.
Tutkimukseen osallistui lähes 900 oppilasta ja opettajaa ensimmäiseltä luokalta opettajankoulutuslaitokselle. Osallistujat saivat tunnistettavakseen 70 yleistä kasvilajia, joista vastaajat tunnistivat keskimäärin runsaat parikymmentä.
"Tutkimukseen osallistuneet tunnistivat kasveja heikosti kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi hajonta sukupuolten ja maantieteellisten alueiden välillä oli suurta."
Motivaatiota riittää  |
Miten on Sinun lajintunnistamisen laita -
Tunnetko kuvan kukan?
|
Yleinen motivaatio oppia lajeja on korkea. Kaasisen tutkimuksen mukaan lähes kaikki oppilaat, opiskelijat ja luokanopettajat haluaisivat tunnistaa kasvilajeja paremmin. Kaasinen kannustaakin opettajia tunnistamaan kasveja oppilaiden kanssa, vaikka oma lajientuntemus ei olisikaan priimaa.
"Opettaja voi nykyisin reilusti myöntää, ettei osaa ja kääntää asian siihen, että tunnistetaan yhdessä. Tärkeämpää kuin tietyn lajin tarkka tunnistaminen olisi oppia havainnoimaan lajien monimuotoisuutta, niiden tuntomerkkejä, pystyä luokittelemaan niitä eri tavoin ja siten oppia ymmärtämään lajien välisiä vuorovaikutussuhteita."Kaasinen muistuttaa, että lajientuntemus on perusta ympäristönsuojelulle ja muulle ympäristötietoisuudelle.
"On tärkeä tietää, miten lajien väliset verkostot toimivat ja miten luonto toimii kokonaisuutena. Esimerkiksi puun kaataminen vaikuttaa moniin muihin eliöihin."Myös erilaiset verkkomateriaalit ovat hyvänä tukena opettajalle. Kaasisen mukaan ne ovat hyvä lisä opetuksessa, mutta tärkeintä on mennä itse luontoon.
Oulussa mennään luontoonOululaisessa Hönttämäen koulussa rakennusta ympäröivä luonto on oleellinen osa opetusta. Lisäksi alakoulun yhteydessä toimii Timosenkosken luontokoulu, joka on kaikkien oululaisten luokkien käytössä. Opettaja voi varata ryhmälleen esimerkiksi päivän kestävän ohjelman, jonka vetää luontokoulun opettaja. Aiheena voi olla kulloisenkin tarpeen mukaan esimerkiksi linnut, metsä tai suo. Luokat voivat vierailla koulussa useamman päivän vuodessa.
"Tarkoituksena on tarjota lapsille elämyksiä oikeassa luonnossa ja kehittää oppilaan luontosuhdetta. Jos koulu ei tarjoa luontoelämyksiä, ne voivat jäädä joillakin oppilailla vähäisiksi", Hönttämäen koulun ja Timosenkosken luontokoulun rehtori
Seppo Saloranta sanoo.
Hönttämäen koulun oppilaat keräävät kasveja vuosittain niin, että kuudennen luokan päätteeksi jokaisella oppilaalla on 26 kasvin kasvisto oman alueen yleisimpiä kasveja.
Viime vuosina on yleistynyt myös digitaalisen kasvion laadinta perinteisen kansion sijaan. Digikasvioon kuvia ei tarvitse prässätä eikä kiinnittää. Kasvista otetaan useampi kuva elinympäristöineen ja mukaan liitetään tarkat tiedot.
Lisäksi koulussa on järjestetty luontosunnuntaita yhdessä järjestöjen kanssa. Saloranta muistuttaakin, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse vaan esimerkiksi järjestöt tulevat mielellään koulun avuksi.
Täydennyskoulutuksesta uusia ideoita  |
Myös oppilaat itse toivovat, että oppitun-
nilla mentäisiin luontoon.
Kuva Sirpa Kärkkäinen. |
Tällä hetkellä opettajankoulutukseen sisältyy pakollisena vain biologian perusosaan kuuluva yksi ryhmäopetuskerta lajien tunnistamisesta. Kaasisen mielestä lajintunnistusopetusta pitäisi olla tuleville opettajille enemmän. Myös täydennyskoulutukselle on tarvetta.
Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia on järjestänyt Opetushallituksen rahoituksella vuosina 2009–2011 erilaista täydennyskoulutusta luonnontieteiden opetuksessa. Opettajien täydennyskoulutuksessa on kiinnitetty huomiota lajintuntemukseen ja lajien tunnistamisen pedagogiikkaan. Kursseilla on perehdytty muun muassa saaristoluontoon, Itämereen sekä digikasvion laadintaan.
"Yksi tavoitteemme on ollut auttaa luokanopettajia alkuun. Olemme rohkaisseet lähtemään rohkeasti luontoon", koulutuspäällikkö
Anu Väinölä Palmeniasta sanoo.
Teksti:
Heidi MäenpääKuvat:
Mervi Aineslahti, Sirpa Kärkkäinen ja Riku LumiaroPaluu etusivulle
