Neljännen uhanalaisuusarvioinnin tulokset julkistettiin 1.12.2010: Suomen lajiston uhanalaistuminen jatkuu. Uhanalaisia lajeja on nyt 2247 ja uhanalaisten lajien osuus kaikista arvioiduista lajeista on 10,5 prosenttia. Uhanalaisia lajeja on yli 700 enemmän kuin edellisessä, kymmenen vuotta sitten tehdyssä arvioinnissa. Huomattava osa niistä johtuu arvioinnin laajenemisesta uusiin eläin-, kasvi- tai sieniryhmiin. Myös todellista tilanteen huononemista havaittiin, ja uhanalaisten lajien osuus aikaisemmin arvioiduista lajeista nousi puoli prosenttiyksikköä. Toisaalta myös toteutettujen suojelutoimien vaikutus näkyy jo arvioinnin tuloksissa.
Metsissä ja perinneympäristöissä eniten uhanalaisia — myös myönteistä kehitystä on tapahtunut  |
Kämmekkäkasveihin eli orkideoihin kuulu-
valla tikankontilla menee jo paremmin.
Kuva Terhi Ryttäri.
|
Yli kolmannes (36,2 %) uhanalaisista lajeista elää metsissä ja yli neljännes (23,3 %) perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä. Merkittävimpiä metsälajien uhanalaisuuden syitä ja uhkia ovat lahopuun väheneminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet. Niittyjä, ketoja, rantoja, harjunrinteitä ja muita avoimia elinympäristöjä eniten heikentävä tekijä on avoimien alueiden umpeen kasvaminen.
Metsien ja perinneympäristöjen lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut. Metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Niistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet mm. hakkuuaukoille säästettävästä puustosta, erityisesti haavoista. Toisaalta tilanne on merkittävästi heikentynyt 108 ensisijaisesti metsissä elävällä lajilla.
Perinneympäristöjen lajeista kaikkiaan 70 lajin tilanne on parantunut. Monet yleislevinneisyydeltään eteläiset hyönteiset ovat lämpimämpien kesien ansiosta laajentaneet elinaluettaan, eivätkä enää täytä uhanalaisuuden tai silmälläpidon kriteerejä. Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 83 lajilla. Putkilokasveista 16 lajin tilanne on heikentynyt eikä yhdenkään parantunut. Taantuneet lajit elävät varsinaisilla perinneympäristöillä, kuten niityillä, kedoilla ja laitumilla, jotka ovat vähentyneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana.
Taantuminen on kiihtynyt soilla, kallioilla, rannoilla ja tunturipaljakoilla  |
Jääleinikki on arktis-alpiininen kasvi,
joka viihtyy tunturipaljakalla lumenvii-
pymien tuntumassa. Ilmastonmuutos
uhkaa lajia. Kuva Kimmo Syrjänen.
|
Rannoilla 14 lajin tilan arvioitiin parantuneen, mutta peräti 60 lajin heikentyneen. Esimerkiksi matalakasvuisten niitty- ja luhtarantojen lajit kärsivät elinympäristöjen umpeenkasvusta. Rehevöityminen uhkaa myös hiekkarantojen lajeja. Mahdolliset öljyvahingot uhkaavat lisäksi monien etelärannikon lajien pieniä populaatioita.
Kallioympäristöissä huonoin tilanne on kalkkikallioilla, jossa keskeinen lajiryhmä ovat jäkälät. Monilla soiden ja vesien linnuilla on todettu voimakasta taantumista, ja myös monien soilla kasvavien putkilokasvien ja sammalten tilanne on huonontunut. Tunturipaljakan lajistossa on todettu 28 lajin osalta kielteinen muutos ja ainoastaan yksi myönteinen. Useiden lajien esiintymien alarajojen on todettu nousseen ylemmäksi paljakalle, ja ilmaston lämpenemisen myötä yhä useammat tunturien lajit ovat uhanalaistumassa.
Uhanalaisuuden arviointiLajien uhanalaisuuden arviointi on yksi tapa mitata lajiston monimuotoisuuden tilaa. Arviointi toimii myös perustana lajien suojelulle. Uhanalaisuuden arviointi perustuu käytettävissä oleviin tietoihin ja lajien levinneisyydestä, yleisyydestä ja runsaudesta sekä niissä tapahtuvista muutoksista.
Suomen lajiston uhanalaisuutta arvioitiin nyt neljännen kerran. Toista kertaa arviointi perustui Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitukseen ja kriteereihin.
|
Metsäjäniskannat ovat maan eteläpuolis-
kossa puolittuneet 1990-luvulla.
Laji arvioitiin silmälläpidettäväksi.
Pääsyynä pidetään lumisen kauden
lyhentymistä. Kuva Riku Lumiaro.
|
Arviointityötä ohjasi ympäristöministeriön asettama ”Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä” (LAUHA), jonka puheenjohtajana toimi ympäristöneuvos Pertti Rassi. Käytännön arviointityö toteutettiin ympäristöhallinnon apuna toimivissa asiantuntijoista koostuvissa pysyvissä eliötyöryhmissä. Nisäkkäiden uhanalaisuutta arvioi Suomen Nisäkästieteellinen Seura ja kalojen uhanalaisuusarviointi pyydettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Ohjausryhmä ohjeisti asiantuntijoiden työtä, valvoi kriteerien yhtenäistä käyttöä ja tarkasti arviointien tulokset. Arviointiin osallistui yhteensä yli 160 asiantuntijaa.
Arvioinnin laajuusArvioimaan pystyttiin nyt 21 398 lajia tai lajia alempaa taksonia, joka on 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000. Arviointi on laajuudeltaan kansainvälistä huippuluokkaa; ainoastaan Ruotsissa ja Norjassa tänä vuonna valmistuneet arvioinnit ovat kattavuudeltaan Suomen tasolla.
Tehokkaimmin tietoa ovat kartuttaneet Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma (PUTTE) sekä eliötyöryhmien aktiivinen toiminta. Eniten uutta lajistoa saatiin arvioitua hyönteistä, etenkin kaksisiipisistä, pistiäisistä ja yhtäläissiipisistä. Myös sienten ja jäkälien arviointi on laajentunut merkittävästi. Vesieliöiden arvioinnissa sen sijaan kattavuus jopa heikkeni joissakin ryhmissä.
Teksti
Ilpo Mannerkoski, Suomen ympäristökeskusLisätiedotVanhempi tutkija
Ilpo Mannerkoski,Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Paluu etusivulle
