 |
Balintiikeri kuoli sukupuuttoon Balin saarelta
vuonna 1937 metsästyksen ja elinympäristön
häviämisen seurauksena.
|
Laskelmat tulevista sukupuutoista ovat lohduttomia. Maailman luonnon pääoma hupenee kiihtyvää vauhtia peruuttamattomasti. Se kaikki luonnon monimuotoisuus joka parhaillaan katoaa, sitä ei saa millään keinoin takaisin. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen seurauksia voi vain arvailla, mutta ne eivät tule olemaan myönteisiä meidän ihmistenkään kannalta.
Tällä hetkellä sukupuuttoon kuolemisen vauhti on 1000 nopeampi kuin luonnollisesti lajeja katoaa. Kyse ei ole pelkästään yksittäisten lajien katoamisesta, vaan kokonaisia elinympäristöjä häviää sienineen, kasveineen ja eläimineen. Maailman 5490 nisäkäslajista 78 on todettu kuolleen sukupuuttoon ja uhanalaisia niistä on 21 prosenttia. Sammakkoeläimillä menee vieläkin huonommin, 6 285 lajista peräti kolmannes on jo uhanalaisia.
Merkittävin uhka on elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminenSukupuuttoon kuolemisen syyt ovat selkeitä. Merkittävin niistä on elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen. Esimerkiksi Espanjassa elävä maailman uhanalaisimman kissaeläimen, iberianilveksen, häviäminen johtuu nykyään pitkälti sen elinalueiden pienuuden ja pirstoutumisen johdosta. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden se on kadonnut 40 alueelta ilman näkyvää syytä. Pienet populaatiot ovat herkkiä ihmisen toimille, kuten iberianilveksiä jää auton alle tai kaniinin metsästäjien ansoihin, ja vähitellen ne vain häviävät. Uhanalaisia linnuista ja nisäkkäistä 86 prosenttia sekä sammakkoeläimistä 88 prosenttia kärsii elinympäristöjen häviämisestä ja pirstoutumisesta.
Ihmisen levittämät vieraat tulokaslajit ovat vakava uhka etenkin valtamerten saarilla. Kilpailijoiden ja petojen puuttuessa vieraslajit voivat lisääntyä räjähdysmaisesti. Kaniinin Australian valloitus on niistä tunnetuin esimerkki. Muita aggressiivisesti leviäviä lajeja ovat isorotta, vaeltajasimpukka, ampiainen tai ruskopuukäärme (
Boiga irregularis), jonka tiedetään aiheuttaneen usean kotoperäisen linnun ja liskon häviämisen sukupuuttoon. Vahingollisiin vieraslajeihin kuuluvat myös kissa, koira, sika ja vuohi.
Ilmastonmuutoksella tulee olemaan suuria vaikutuksia  |
Ruskopuukäärme (Boiga irregularis) on tehokas
levittäytyjä, jonka tiedetään siirtyneen lentokoneen
salamatkustajana uusille alueille.
|
Myös metsästys ja salametsästys, ryöstökalastus, ympäristön yleinen saastuminen ja luonnonvarojen ylihyödyntäminen sekä ilmastonmuutos vaikuttavat merkittävästi luonnon köyhtymiseen.
Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt heikentävästi luonnon monimuotoisuuden kehitykseen. Mikäli ennusteet ilmastomuutoksesta pitävät paikkaansa, ilmasto lämpenee noin 2 astetta vuoteen 2050 mennessä, tulee häviämisen vauhti ja laajuus edelleen kiihtymään.
Etenkin siinä vaiheessa, kun kokonaisten ekosysteemien ilmastolliset alueet alkavat siirtyä pohjoiseen tai etelään, hitaasti lisääntyvien tai huonosti liikkuvien lajien on vaikea tai peräti mahdotonta seurata nopeata elinalueiden siirtymistä. Esimerkiksi tietyn tyyppisen suon kehittyminen on saattanut viedä tuhansia vuosia, eikä vastaavan elinympäristön kehittyminen toisaalle alle sadassa vuodessa ole mahdollista. Monet suokasvit eivät tule toimeen muunlaisessa ympäristössä, joten sukupuuttoon häviäminen on silloin enemmän kuin todennäköistä.
Monimuotoinen luonto kestää paremmin muutoksia kuin yksikertainen, vain muutaman lajin ekosysteemi. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen onkin tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Monimuotoinen luonto usein sitoo enemmän hiiltä, kuten metsät tai kukoistavat suoalueet kuin ihmisen voimakkaasti hyödyntämät alueet. Esimerkiksi sademetsien avohakkuut ja suoalueiden kuivattaminen turpeen polttamiseksi vapauttavat huomattavan määrän hiilidioksidia ilmakehään. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu ovatkin vahvasti sidoksissa toisiinsa.
Teksti:
Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskusLähteet:
- Why is biodiversity in crisis? IUCN News Release 03 September 2010
- Vieraslajit — niiden leviäminen ja riskit, Petri Nummi HY- Nisäkkäät osat 1 ja 3, Katajisto, J., Lumiaro, L., Hellsted, P., Heimovirta, M., Sirkiä, S. Lisätietoa verkossaPaluu etusivulle
