Tulosta
 

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila: Luonnonvaroilla ja monimuotoisuudella on tiukka ja positiivinen kytkös

22.10.2010
Sirkka-Liisa Anttila. Kuva Pekka Väisänen.Luonnon monimuotoisuus ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö kietoutuvat nykyisin yhä tiivimmin yhteen.  Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan työssä luonnon monimuotoisuus nousee esiin lähes joka päivä.

"Luonnon monimuotoisuuden asema tämän päivän luonnonvarojen käytön politiikassa on ehdottomasti kasvanut ja kasvaa edelleen. Luonnonvarojen kestävä käyttö, jossa otetaan ekologiset näkökulmat, kuten luonnon monimuotoisuus, huomioon, on ainoa kestävä ratkaisu nykyisessä luonnonvarojen hyödyntämisessä", Anttila sanoo.

Ekosysteemipalvelut turvattava

Nykyisin luonnon monimuotoisuuden yhteydessä puhutaan paljon ekosysteemipalveluista. Käytännössä kaikki luonnonvarojen käytön mahdollisuudet riippuvat siitä, kuinka ekosysteemit toimivat ja kuinka ekosysteemit tuottavat näitä palveluita. Eli luonnonvaroja koskeva politiikka ei voi jättää ottamatta huomioon luonnon monimuotoisuutta ja tätä ekosysteemipalvelunäkökulmaa.

"Jotta luonnonvarapolitiikka olisi kestävää, ekosysteemipalvelut tulee turvata", Anttila sanoo.

Ekosysteemipalveluiden turvaaminen ja erityisesti turvaamisen merkitys konkretisoituu lähivuosien aikana, kun myös Suomeen rantautuu tutkimustuloksia näiden konkreettisista arvoista; luonnolle ja sen tuottamille palveluille kehitetään euromääräiset hintalaput.

Esimerkkejä suomalaisista luonnon ja ekosysteemipalveluiden hintalapuista saamme, kunhan tätä koskevat tutkimushankkeet käynnistyvät ja saavat siihen liittyviä tuloksiaan. Soita ja turvemaita koskeva hanke näiden luonnonvarojen arvottamisesta on jo käynnistetty MMM:n rahoittamana.

Maatalouden merkitys

Nykyaikaisen maatalouden on usein sanottu yksipuolistavan luontoa. Anttila katsoo kuitenkin, että maataloudella voi olla myönteisiä vaikutuksia monimuotoisuuteen.

"Maatalouteen liittyvä luonnon monimuotoisuus on syntynyt perinteisen maatalouden harjoittamisen kautta, sen positiivisena ulkoisvaikutuksena. Monimuotoisten maatalousalueiden luontoarvot eivät voi myöskään säilyä ilman aktiivisia hoitotoimenpiteitä, koska ilman niittoa tai laidunnusta perinnemaisemat muuttuvat ensin pusikoiksi ja sitten pikku hiljaa metsäksi. Maisema kasvaa umpeen."
 
Itsekin maatilaa pitäneen Anttilan mukaan viljelijät ovat kiinnostuneita omasta maatilaympäristöstään ja haluavat vaalia sitä.

"Tila pyritään jättämään jatkajalle aina vähän paremmassa kunnossa kuin mitä sen itse on saanut. Monimuotoisuuden ylläpidosta on EU-aikana jaettu paljon tietoa ja käytännön ohjeita. Myös tukijärjestelmiä on luotu, jotta toimenpiteistä on voitu maksaa korvausta ja kannustinta. Monimuotoisuutta edistävät suojakaistat ja -vyöhykkeet, kosteikot ja perinnebiotooppien hoito."

"Uusin tukimuoto ovat luonnonhoitopellot, joihin viljelijöille on ollutkin suuri kiinnostus. Nurmi-, niitty-, maisema- tai riistakasveilla kylvettyjä luonnonhoitopeltoja oli tänä vuonna noin 163 000 hehtaaria. Se on suuri määrä", Anttila sanoo.
 
Anttila muistuttaa, että viljelijät elävät ja tekevät työtä keskellä luontoa, tasapainossa sen kanssa. Viljelytoiminta on monivaikutteista, sillä se tuottaa ravinnon lisäksi myös avointa maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta.

"Ristiriitaa voi syntyä silloin, jos viljelijällä ei ole riittävästi resursseja vaalia luonnon monimuotoisuutta. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi silloin, kun tilalla ei ole niittyjä laiduntavia eläimiä, työvoima tai työaika käytetään kokonaan viljelytöihin tai käytettävistä tukimuodoista ei ole riittävästi tietoa. Hallinto voi tarjota näihin apuvälineitä, mutta vastuu jää viljelijälle. "

Metso ja metsänhoitotavat turvaavat metsiä

Metsätaloudessa on 2000-luvulla otettu asteittain käyttöön uusi radikaali suojelukeino, vapaaehtoisuuteen perustuva monimuotoisuusohjelma Metso.

METSOn hehtaaritavoitteet ovat kovat: yksityismetsissä monimuotoisuutta turvaavia kohteita tulisi olla 82 000 - 173 000 hehtaaria mukaan lukien 400 - 800 metsäluonnonhoitohanketta vuoteen 2016 mennessä.  Ohjelman kahtena ensimmäisenä vuotena on saatu suojeluun reilu 13 000 hehtaaria, mikä on kymmenesosa maksimitavoitteesta.
 
"Metsien monimuotoisuuden turvaamisessa on nyt tapahtunut tapahtunut käänne hyvään suntaan. Monimuotoisuuden turvaamista talousmetsissä pidän erityisen tärkeänä, koska suurin osa metsistämme on juuri niitä. Olenkin aloittanut työn, jossa linjataan uudestaan metsänkäsittelymenetelmiä. Tässä tärkeää on kuulla metsänomistajan ajatuksia metsiensä käyttö- ja hoitotavoista. Heidän arvonsa ovat muuttuneet, ja se on otettava huomioon. Linjaukset valmistuvat vielä kuluvan vuoden aikana", sanoo Anttila.
 
METSO-ohjelmassa hehtaareja tärkeämpää on kuitenkin kohteiden laatu ja sijainti. Kohteiden valinta perustuu huolella laadittuihin METSO-ohjelman luonnontieteellisiin valintaperusteisiin. Niiden toimivuutta on tutkittu ja se mikä näyttää hyvältä on tutkitusti monimuotoisuuden kannalta arvokasta. METSOn pohja on siis kunnossa ja sen päälle on hyvä rakentaa.

"Työsarkaa kuitenkin vielä riittää. Vapaaehtoisen suojelun markkinointiin meidän kannattaa vielä panostaa niin että saavutamme yhä laajemman joukon metsänomistajia ja laadultaan yhä arvokkaampia kohteita. Metsien monimuotoisuus on lähellä suomalaisen sydäntä ja sitä suojellaan myös korvauksetta. Metsät ovat Suomen tulevaisuus ja meidän kansallisomaisuus. Ne ovat lainassa lapsiltamme. Ja niistä pidämme hyvää huolta!" Anttila linjaa.

Maaseutu hyötyy  monimuotoisuudesta

"Ekosysteemipalveluja tuottava monimuotoisuus on luonnollisesti lähellä maaseudulla. Nämä palvelut ovat monella tavoin tärkeitä  maaseudun elinvoimaisuudelle", Anttila korostaa.

"Suomalainen maaseutu hyötyy ekosysteemipalveluista mm. luontomatkailun ja turismin avulla. Ja maaseutu voi edelleen kehittää tätä näkökulmaa hyödyntämällä entistä monipuolisemmin luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluita, mm. luontomatkailuun liittyen, kuten marjastuksen, metsästyksen, kalastuksen, retkeilyn, maiseman ja muiden elämysten kuten hiljaisuuden kautta."

Anttila itse kohtaa luonnon monimuotoisuuden lähes päivittäin kotipiirissään Tammelassa, jossa hänen "mummon mökkinsä" ympärillä on parin hehtaarin tontti, siitä puolet metsää. "Siellä viihtyvät niin erilaiset kasvit, linnut kuin oravatkin. Saan monimuotoisuuden tarjoamia elämyksiä ihan kotipihalla!" Anttila pitää myös metsässä liikkumisesta. "Siellä on hyvä hengittää, siellä tuntee metsän tuoksun."

 
Teksti ja kuva Pekka Väisänen


Paluu etusivulle